Meillä Suomessa ei ole mitään vaatimuksia naapureidemme suuntaan. Kukaan ei ole esittänyt mitään vaatimuksia meille. Hävittäjäkauppaa tarvitsee Yhdysvaltojen aseteollisuus voittojensa turvaamiseksi. Hävittäjiä ja asevarustelua tarvitsevat kaikkien maiden asetehtailijat ja -kauppiaat. Niitä tarvitsevat kaikkien maiden sotapoliitikot. Hävittäjät ovat osa Yhdysvaltojen sotilasstrategiaa. Meidät sidotaan niillä osaksi suurvallan politiikkaa. Suomen maanpuolustus ei tarvitse hävittäjiä, jotka lentävät vain myyjän luvalla. Muutama kone riittää ilmavalvontaan rauhan aikana.
Suomella on omat maavoimat, jotka vastaavat alueellisesta maanpuolustuksesta. Niiden ilmatorjunta, muut tykistö- ja rakettiaseet toimivat tarvittaessa varusmiehillä ympäri vuorokauden. Sitä on meidän itsenäinen maanpuolustuksemme. Se on ulkopolitiikan ja diplomatian tukena. Meidän turvallisuutemme perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, uskottavaan ulkopolitiikkaan ja hyviin naapuruussuhteisiin. Hävittäjien kytkykauppa rapakon takaiseen suurvaltaan ei niitä paranna.
Sipilän hajonneen hallituksen suunnittelema 10 miljardin hävittäjäkauppa on tällä hetkellä Euroopan suurimpia asekauppoja. Se vie viidenneksen Suomen valtion budjetista. Hävittäjien elinkaarikustannukset ovat 30 vuoden ajalta vähintään 30 miljardia. Se on puolet Kataisen ja Sipilän hallitusten koulutusleikkauksista. Se on saman verran, mikä tarvitaan vanhusten hoidon nostamiseen pohjoismaiselle tasolle. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hävittäjäkauppaan. Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin.
Todellinen turvallisuusuhka on ilmastokriisi ja yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvu. Niitä ei hävittäjillä torjuta. Tarvitaan investointeja raideliikenteeseen, uusiutuvaan energiaan, ekologiseen tuotantoon. Ne investoinnit työllistävät. Valtiovalta saa niihin edullisimman rahoituksen ja se voi tehdä pitkän ajan investointeja. Yksityiset yhtiöt eivät välttämättä niitä tee, ne saalistavat lyhytaikaisia voittoja. On syytä muistaa, että nykyisestä sähköntuotannon kapasiteetista ainakin kaksi kolmannesta on tehty valtion ja kuntien omilla investoinneilla.
Hävittäjämiljardit tarvitaan ilmastokriisin ratkaisuun.
tiistai 9. huhtikuuta 2019
maanantai 25. maaliskuuta 2019
Valta takaisin eduskunnalle
Viranomaisilta tuli äänestäjille suunnattu tiedote muun vaalimateriaalin yhteydessä. Siinä kerrotaan, mikä se eduskunta on ja mikä sen toimivalta perustuslain mukaan on. Hyvin tarpeellinen ja hyödyllinen tiedote.
Siinä sanotaan muun muassa sanatarkasti näin:
”Eduskunnalla on toimivaltaa myös kansainvälisissä asioissa. Eduskunta hyväksyy Suomen kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta perustuslain mukaisesti.”
Pitäisikö tämä tiedote lähettää myös meidän korkeille päättäjillemme, että voisivat tutustua siihen. Tämä sen vuoksi, koska Suomessa on eletty merkillistä aikaa vuodesta 1994 lähtien. Silloin tehtiin Naton kanssa rauhankumppanuussopimus ilman minkäänlaista käsittelyä eduskunnassa. Tämän sopimuksen nojalla suomalaiset ovat osallistuneet lukuisiin sotaharjoituksiin Suomessa ja ulkomailla Naton kanssa.
Tämän sopimuksen kautta meidät on kytketty osaksi Yhdysvaltojen sotilasstrategiaa ja sen asekauppabisnestä. Rauhankumppanuus on muuttunut kumppanuudeksi.
Samalla tavalla niin sanottu isäntämaasopimus on tehty huippuvirkamiesten ja sotilasjohdon toimesta ilman eduskunnan käsittelyä. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja. Välittömästi sopimuksen seurauksena Yhdysvallat kutsui itsensä harjoittelemaan Rissalaan ja ”näyttämään voimaa Venäjälle” keväällä 2016 ja yhteistyö on tiivistynyt koko ajan suurten Nato-maiden ennen muuta Yhdysvaltojen kanssa.
Viime syksynä suomalaiset olivat Norjassa jälleen näyttämässä voimaa Venäjälle suurimmassa kylmän sodan jälkeisessä Naton sotaharjoituksessa Pohjolassa. Niihin liittyen Suomessa oli ensimmäistä kertaa Naton tukikiohta. Parasta aikaa suomalaisten sotilaiden suurin joukko on harjoittelemassa Ruotsissa Nato-joukkojen kanssa. Keväällä tulee Yhdysvallat pitämään perinteisen Bold Quest -harjoituksensa Suomessa. Sitä varten rakennetaan tukikohta Lappiin kahdella miljoonalla. Tukikohta se on pienikin tukikohta ja ongelmallinen sotilaallisesti liittoutumattomalle pienelle maalle.
Tulevan eduskunnan pitää ottaa valta ja tehdä loppu perustuslain vastaisesta toiminnasta ja sanoa irti moiset sopimukset. Ne sitovat meidät Yhdysvaltojen maailmanvalloituspolitiikkaan ja aseteolliseen kompleksiin, pakottavat asevarusteluun ja jännityksen kiristämiseen lähialueilla ja tekevät meistä vielä terroristien maalitaulun.
Siinä sanotaan muun muassa sanatarkasti näin:
”Eduskunnalla on toimivaltaa myös kansainvälisissä asioissa. Eduskunta hyväksyy Suomen kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta perustuslain mukaisesti.”
Pitäisikö tämä tiedote lähettää myös meidän korkeille päättäjillemme, että voisivat tutustua siihen. Tämä sen vuoksi, koska Suomessa on eletty merkillistä aikaa vuodesta 1994 lähtien. Silloin tehtiin Naton kanssa rauhankumppanuussopimus ilman minkäänlaista käsittelyä eduskunnassa. Tämän sopimuksen nojalla suomalaiset ovat osallistuneet lukuisiin sotaharjoituksiin Suomessa ja ulkomailla Naton kanssa.
Tämän sopimuksen kautta meidät on kytketty osaksi Yhdysvaltojen sotilasstrategiaa ja sen asekauppabisnestä. Rauhankumppanuus on muuttunut kumppanuudeksi.
Samalla tavalla niin sanottu isäntämaasopimus on tehty huippuvirkamiesten ja sotilasjohdon toimesta ilman eduskunnan käsittelyä. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja. Välittömästi sopimuksen seurauksena Yhdysvallat kutsui itsensä harjoittelemaan Rissalaan ja ”näyttämään voimaa Venäjälle” keväällä 2016 ja yhteistyö on tiivistynyt koko ajan suurten Nato-maiden ennen muuta Yhdysvaltojen kanssa.
Viime syksynä suomalaiset olivat Norjassa jälleen näyttämässä voimaa Venäjälle suurimmassa kylmän sodan jälkeisessä Naton sotaharjoituksessa Pohjolassa. Niihin liittyen Suomessa oli ensimmäistä kertaa Naton tukikiohta. Parasta aikaa suomalaisten sotilaiden suurin joukko on harjoittelemassa Ruotsissa Nato-joukkojen kanssa. Keväällä tulee Yhdysvallat pitämään perinteisen Bold Quest -harjoituksensa Suomessa. Sitä varten rakennetaan tukikohta Lappiin kahdella miljoonalla. Tukikohta se on pienikin tukikohta ja ongelmallinen sotilaallisesti liittoutumattomalle pienelle maalle.
Tulevan eduskunnan pitää ottaa valta ja tehdä loppu perustuslain vastaisesta toiminnasta ja sanoa irti moiset sopimukset. Ne sitovat meidät Yhdysvaltojen maailmanvalloituspolitiikkaan ja aseteolliseen kompleksiin, pakottavat asevarusteluun ja jännityksen kiristämiseen lähialueilla ja tekevät meistä vielä terroristien maalitaulun.
perjantai 22. maaliskuuta 2019
Venäjä, Venäjä, Venäjä
Kuluvan talven aikana on spekuloitu, kuinka Venäjä vaikuttaa kevään vaaleihin Suomessa. Kyllä, kyllä Venäjä vaikuttaa pelkällä olemassaolollaan Suomen vaaleihin, sitä todistaa nyt vaalien alla julkistettu Venäjän Voima-raportti. Supon johtaja ei tosin usko merkittäviin vaikutusyrityksiin. Poimin muutamia kiinnostavia kukkasia raporttia käsitelleestä isosta uutisesta Karjalaisessa otsikolla ”Venäjä on Suomelle uhka kaikissa oloissa”.
Raportin mukaan ”Suomessa asevoimalla puolustetaan omaa maata”. Kuten osallistumalla sotilaallisesti liittoutumattomana maana sotilasliiton kanssa kasvaviin harjoituksiin. Huippuna tänä keväänä Yhdysvaltojen johdolla Venäjän rajan tuntumassa järjestettävät Bold Quest-harjoitukset maassamme. Raportissa vielä ihmetellään Venäjän kielteistä reaktiota kasvavaan Nato-johtoiseen harjoitteluun.
Tutkijat pitävät jännitteiden lisääntymistä selvänä ja Venäjällä raportin mukaan on ”intressejä vaikuttaa Suomen tuleviin päätöksiin ja linjauksiin”. Totta kai Venäjää kiinnostaa, mitä rajanaapuri aikoo tehdä. Vaikuttaminen on ollut valtioiden välillä tapana maailmansivu, sitä varten syntyi diplomatia. Tutkijoiden mukaan pitää tulevaan hallitusohjelmaan kirjata Nato-jäsenyyden hakemisen mahdollisuus. Sen valmistelun estänyt kirjaus palvelee raportin mukaan ”Venäjän tavoitteita”. Väheneekö näintutkijoiden mielestä Venäjän kiinnostus vaikuttaa ”Suomen päätöksiin ja linjauksiin”? Tutkijoiden mieleen
ei näytä juolahtavan geopoliittisista syistä johtuva Suomen
sotilaallisessa liittoutumattomuudessa piilevä maiden yhteinen
hyöty.
Melkeinpä parhaana kukkasena voi pitää raportin ajatusta taloudellisesta riippuvuudesta Venäjään varsinkin energiakauppojen vuoksi. Tutkijoiden mukaan näin ”juurrutetaan Suomeen venäläistä läsnäoloa ja tulevaa pehmeää valtaa”. Siitä jo voi päätellä kenen asialla nämä tutkijat ovat. Yhdysvallathan pyrkii innolla löytämään särötysmenetelmällä tuottamalleen maakaasulle ja öljylle markkinoita Euroopasta.
Yhdysvallat on ”läsnäolon ja pehmeän vallan lisäksi” tarjonnut sotilasyhteistyötä ja jatkuvaa yhteistä harjoittelua myös Suomen maaperällä. F-35 hävittäjien hankintaan sidottu 30-40 miljardia tuleviksi 30 vuodeksi on uskomaton ”orjasopimus” Yhdysvaltojen kanssa, jota eliittimme ajaa.
Karjalaisen mukaan raportti painottaa Venäjän asevarustelun kasvaneen reaalisesti vuodesta 2010 myös talouden kokoon nähden. Raportista ilmeisesti puuttuu tarkastelun kannalta ihan oleellinen tieto, että Venäjä leikkasi puolustusbudjettiaan vuonna 2017 talousvaikeuksien vuoksi neljänneksellä ja se taso pysyy jatkossakin. Tutkija Pekka Visurin mukaan kyseessä on ollut armeijan modernisointiohjelma. Suurvaltajännitteiden vuoksi vähennyksiä tuskin tulee, ellei ilmapiiri muutu liennytyksen suuntaan. Joten Venäjän uhka säilyy ja omalla varustelullamme ja jännitystä kiristävällä politiikallamme pahennamme sitä.
Tutkija Sinikukka Saaren mukaan ”on tärkeää käydä rehellistä ja avointa keskustelua myös tärkeistä asioista”. Siihen voi yhtyä. Ministeri Erkki Tuomiojan sanoin Venäjän lisäksi tarkastelussa on otettava huomioon muutkin toimijat koska elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2019
Jakovaraa löytyy
Pörssiyhtiöt jakavat tänä keväänä 13,5 miljardia osinkoina Helsingin pörssissä. Viime vuonna yhtiöt jakoivat osinkoja kaikkiaan 26 miljardin edestä, joten jakovaraa on.
SKP on neljä miljardia maksavan perusturvan rahoittamiseksi tehnyt kymmenkohtaisen ohjelman. Se tuo valtion kirstuun lähes kahdeksan miljardia euroa.
Kataisen hallituksen alentama yhteisövero korotetaan EU:n keskitasolle 24 prosenttiin, se tuottaa miljardin vuodessa. Vuonna 2006 poistetun varallisuusveron palauttaminen ja korottaminen kaksinkertaiseksi tuo 350 miljoonaa. Perintö- ja lahjaveron korottaminen puolella (50%) tuo valtiolle 450 miljoonaa vuodessa. Pääomatulojen verottaminen samoin kuin muita ansiotuloja, myös kunnallisverotus mukana, tuo arviolta 1,3 miljardia verotuloja lisää nykyiseen verrattuna.
Erilaisten yhteisöjen muun muassa eläkerahastojen, sijoitusrahastojen ja säätiöiden maksamille verovapaille osingoille säädetään 15 prosentin vero Saksan malliin. Se tuo 1,2 miljardia. Yli 76100 euroa tienaavien tuloveron korotus 10 prosenttiyksikköä tuo 500 miljoonaa yhteiseen kassaan.
Teollisuuden energiaveron alennus 600 miljoonaa tulee poistaa. Lentomatkailun verovapaudelle ei ole perusteita. Sen poisto tuo 200 miljoonaa ja ilmaisten päästöoikeuksien poisto 100 miljoonaa. Työnantajien sivukulujen alennusten poistaminen muilta kuin alle 10 työntekijän yrityksiltä tuo 2 miljardia euroa vuodessa.
Yhteensä nämä verojen ja maksujen korotukset toisivat valtiolle 7,7 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi voidaan säätää pörssikaupalle varainsiirtovero, hiilidioksidiveroa korottaa ja harmaan talouden hillitseminen jäisi vielä keinovalikoimaan.
Hävittäjähankinnoista luopuminen keventäisi tuntuvasti tulevien vuosien menopaineita. Ne maksavat vähintään miljardi euroa vuodessa seuraavien 30 vuoden aikana.
Professori Teppo Krögerin mukaan vanhustenhoidon nostaminen pohjoismaiselle tasolle vaatisi sattumalta lisää rahaa myös miljardi euroa vuodessa. Kumpaan meillä on suurempi tarve ja rahaa siihen. Vanhusten hoitoon laitettu raha kiertää kansantaloudessamme ja työllistää, hävittäjiin upotettu raha katoaa rapakon taakse. Tämä hiukan populistinen vertailu kuvaa hyvin itse asiassa koko SKP:n Perusturva-aloitetta ja sen rahoitusta. Se nostaa kotimaista kysyntää ja työllistää, se leikkaa kerskakulutusta ja hillitsee ilmastokriisiä. Se lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sillä on monia myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveydestä alkaen koko yhteiskuntaan.
SKP on neljä miljardia maksavan perusturvan rahoittamiseksi tehnyt kymmenkohtaisen ohjelman. Se tuo valtion kirstuun lähes kahdeksan miljardia euroa.
Kataisen hallituksen alentama yhteisövero korotetaan EU:n keskitasolle 24 prosenttiin, se tuottaa miljardin vuodessa. Vuonna 2006 poistetun varallisuusveron palauttaminen ja korottaminen kaksinkertaiseksi tuo 350 miljoonaa. Perintö- ja lahjaveron korottaminen puolella (50%) tuo valtiolle 450 miljoonaa vuodessa. Pääomatulojen verottaminen samoin kuin muita ansiotuloja, myös kunnallisverotus mukana, tuo arviolta 1,3 miljardia verotuloja lisää nykyiseen verrattuna.
Erilaisten yhteisöjen muun muassa eläkerahastojen, sijoitusrahastojen ja säätiöiden maksamille verovapaille osingoille säädetään 15 prosentin vero Saksan malliin. Se tuo 1,2 miljardia. Yli 76100 euroa tienaavien tuloveron korotus 10 prosenttiyksikköä tuo 500 miljoonaa yhteiseen kassaan.
Teollisuuden energiaveron alennus 600 miljoonaa tulee poistaa. Lentomatkailun verovapaudelle ei ole perusteita. Sen poisto tuo 200 miljoonaa ja ilmaisten päästöoikeuksien poisto 100 miljoonaa. Työnantajien sivukulujen alennusten poistaminen muilta kuin alle 10 työntekijän yrityksiltä tuo 2 miljardia euroa vuodessa.
Yhteensä nämä verojen ja maksujen korotukset toisivat valtiolle 7,7 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi voidaan säätää pörssikaupalle varainsiirtovero, hiilidioksidiveroa korottaa ja harmaan talouden hillitseminen jäisi vielä keinovalikoimaan.
Hävittäjähankinnoista luopuminen keventäisi tuntuvasti tulevien vuosien menopaineita. Ne maksavat vähintään miljardi euroa vuodessa seuraavien 30 vuoden aikana.
Professori Teppo Krögerin mukaan vanhustenhoidon nostaminen pohjoismaiselle tasolle vaatisi sattumalta lisää rahaa myös miljardi euroa vuodessa. Kumpaan meillä on suurempi tarve ja rahaa siihen. Vanhusten hoitoon laitettu raha kiertää kansantaloudessamme ja työllistää, hävittäjiin upotettu raha katoaa rapakon taakse. Tämä hiukan populistinen vertailu kuvaa hyvin itse asiassa koko SKP:n Perusturva-aloitetta ja sen rahoitusta. Se nostaa kotimaista kysyntää ja työllistää, se leikkaa kerskakulutusta ja hillitsee ilmastokriisiä. Se lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sillä on monia myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveydestä alkaen koko yhteiskuntaan.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
Ulos oravanpyörästä koko maailmassa
Kulutusyhteiskunnan hullunmyllyn talouskasvun pakko on lisännyt teknologiavihamielisyyttä meidänkin maassamme. Mutta onko ”palaaminen kivikauteen” ympäristöongelmien ja ilmastokriisin ratkaisu? Pääoman kasvupakko kapitalistisessa yhteiskunnassa on se varsinainen syy kaikenlaisten, usein varsin lyhytikäisten härpäkkeiden tuotantoon markkinoille. Julkisia palvelujakin muutetaan markkinaehtoisiksi yksityistämällä ja sielläkin voitontavoittelu määrää toiminnan luonteen. Kuten olemme niin näkyvästi tulleet sen viime kuukausina huomaamaan vanhusten hoivakotien toiminnassa. Kaikkein räikeimmillään kapitalistinen voitontavoittelu näkyy finanssimarkkinoilla, jossa rahalla tehdään rahaa nopeita voittoja saalistaen.
Raha ei kuitenkaan sikiä markkinoilla keinotellen. Uutta jaettavaa syntyy vain tavaratuotannossa, jossa maksamattomasta lisätyöstä tulee kaikkien voittojen lähde. Sen vuoksi finanssikapitalismikin tarvitsee reaalista tuotantoelämää ja talouskasvunpakkoa. Sen takia palkka- ja työehtoja poljetaan.
Nykyaikainen teknologia tarjoaa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ympäristöongelmien voittamiseen ja ilmastokatastrofin torjumiseen. Uusiutuvan energian tuotannolle on maassamme mittavat mahdollisuudet. Mutta menneen hallituksen energiapoliittiset linjaukset ovat menneen ajan haikailua, ydinvoiman lisääminen ja metsien hakkuun kiihdyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon on energiaprofessorien kannanoton mukaan erittäin riskialtista.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetty uusi simulointimalli osoittaa, kuinka pääosin aurinkoon ja tuuleen perustuva sähköjärjestelmä voi toimia kaikkialla maailmassa hyödyntämällä ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ilman mitään hiili- tai ydinvoiman tasausjärjestelmää.
Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, jossa valtioiden pitää saada aikaiseksi ekologinen rakennemuutos koko maailmassa. Se ei onnistu markkinavoimilta. Perustan sille muodostaa uusiutuvan energian tuotanto ja sen säästäminen. Biopolttoaineet eivät ole sitä. Ne ovat ilmaston kannalta jopa neljä kertaa haitallisempia kuin fossiiliset polttoaineet Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan.
Erittäin mielenkiintoinen teknologinen innovaatio on kasvisten ja perunan tuottaminen hydroponisella, vesiviljelymenetelmällä. Helsinkiläisen ravintolan kokeilussa kasvisten tuotanto on osoittautunut jopa 50 prosenttia halvemmaksi kuin tukusta saadut tuotteet. Mallin toteuttaminen laajassa mitassa paikallisesti koko yhteiskunnassa merkitsisi todellista läpimurtoa kaupunkiviljelyssä. Sen ilmastovaikutukset olisivat valtavat myönteisessä mielessä. Onhan ruuan osuus ja sen rahtaaminen ympäri maailmaa ilmastopäästöistä kolmannes.
Vieläkin kiinnostavampi menetelmä on aeroponinen teknologia. Suomen siemenperunakeskus tuottaa menetelmällä siemenperunoita Tyrnävällä. Kun perinteisessä menetelmässä saadaan neljä -kahdeksan mukulaa juuresta, aeroponisessa menetelmässä niitä saadaan sata.
Onnistuakseen koko yhteiskunnan mittakaavassa nämä toimet vaativat tuotantoon ja rahoitukseen puuttumista valtiovallan toimenpitein. Tarvitaan konkreettinen muutosohjelma, jolla ilmastoliike voi painostaa valtioita tarpeellisiin ratkaisuihin. Muutoksen vaatima rahoitus on otettava sieltä, missä rahaa on eli suurituloisilta ja finanssikeinottelijoilta ja kasvavista sotilasmenoista.
Tavoitteena pitää olla eriarvoisuuden voittaminen maailmanlaajuisesti. Käyttäähän "lännen" 20 prosenttinen väestö 80 prosenttia maapallon luonnonvaroista ja rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolikas. Koululaisten maailmanlaajuinen liike osoittaa meille suunnan.
Ohjelman ydinajatus täytyy olla kehittyvän tuotantoteknologian saaminen palvelemaan ihmistä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä keinottelijoiden voitontavoittelun vaatimaa talouskasvua. Sitä polkua kulkemalla voimme vapautua vahingollisesta kerskakulutuksesta ja ”kasvunpakosta” ja päästä kohtuulliseen elämänlaatuun ja toisenlaiseen yhteiskuntaan yhteisellä maapallolla. Vain sitä kautta voimme ratkaista turvallisuuttamme uhkaavan eriarvoisuuden ja ilmastokriisin.
Tarpeettomasta tuotannosta luopuminen, poliittinen ja teknologinen vallankumous vapauttaa meidät lyhyempään työaikaan ja antaa enemmän tilaa kulttuurille ja kehittävälle vapaa-ajalle ja perheelle. Muuttaa maailman inhimillisemmäksi paikaksi elää.
Raha ei kuitenkaan sikiä markkinoilla keinotellen. Uutta jaettavaa syntyy vain tavaratuotannossa, jossa maksamattomasta lisätyöstä tulee kaikkien voittojen lähde. Sen vuoksi finanssikapitalismikin tarvitsee reaalista tuotantoelämää ja talouskasvunpakkoa. Sen takia palkka- ja työehtoja poljetaan.
Nykyaikainen teknologia tarjoaa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ympäristöongelmien voittamiseen ja ilmastokatastrofin torjumiseen. Uusiutuvan energian tuotannolle on maassamme mittavat mahdollisuudet. Mutta menneen hallituksen energiapoliittiset linjaukset ovat menneen ajan haikailua, ydinvoiman lisääminen ja metsien hakkuun kiihdyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon on energiaprofessorien kannanoton mukaan erittäin riskialtista.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetty uusi simulointimalli osoittaa, kuinka pääosin aurinkoon ja tuuleen perustuva sähköjärjestelmä voi toimia kaikkialla maailmassa hyödyntämällä ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ilman mitään hiili- tai ydinvoiman tasausjärjestelmää.
Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, jossa valtioiden pitää saada aikaiseksi ekologinen rakennemuutos koko maailmassa. Se ei onnistu markkinavoimilta. Perustan sille muodostaa uusiutuvan energian tuotanto ja sen säästäminen. Biopolttoaineet eivät ole sitä. Ne ovat ilmaston kannalta jopa neljä kertaa haitallisempia kuin fossiiliset polttoaineet Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan.
Erittäin mielenkiintoinen teknologinen innovaatio on kasvisten ja perunan tuottaminen hydroponisella, vesiviljelymenetelmällä. Helsinkiläisen ravintolan kokeilussa kasvisten tuotanto on osoittautunut jopa 50 prosenttia halvemmaksi kuin tukusta saadut tuotteet. Mallin toteuttaminen laajassa mitassa paikallisesti koko yhteiskunnassa merkitsisi todellista läpimurtoa kaupunkiviljelyssä. Sen ilmastovaikutukset olisivat valtavat myönteisessä mielessä. Onhan ruuan osuus ja sen rahtaaminen ympäri maailmaa ilmastopäästöistä kolmannes.
Vieläkin kiinnostavampi menetelmä on aeroponinen teknologia. Suomen siemenperunakeskus tuottaa menetelmällä siemenperunoita Tyrnävällä. Kun perinteisessä menetelmässä saadaan neljä -kahdeksan mukulaa juuresta, aeroponisessa menetelmässä niitä saadaan sata.
Onnistuakseen koko yhteiskunnan mittakaavassa nämä toimet vaativat tuotantoon ja rahoitukseen puuttumista valtiovallan toimenpitein. Tarvitaan konkreettinen muutosohjelma, jolla ilmastoliike voi painostaa valtioita tarpeellisiin ratkaisuihin. Muutoksen vaatima rahoitus on otettava sieltä, missä rahaa on eli suurituloisilta ja finanssikeinottelijoilta ja kasvavista sotilasmenoista.
Tavoitteena pitää olla eriarvoisuuden voittaminen maailmanlaajuisesti. Käyttäähän "lännen" 20 prosenttinen väestö 80 prosenttia maapallon luonnonvaroista ja rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolikas. Koululaisten maailmanlaajuinen liike osoittaa meille suunnan.
Ohjelman ydinajatus täytyy olla kehittyvän tuotantoteknologian saaminen palvelemaan ihmistä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä keinottelijoiden voitontavoittelun vaatimaa talouskasvua. Sitä polkua kulkemalla voimme vapautua vahingollisesta kerskakulutuksesta ja ”kasvunpakosta” ja päästä kohtuulliseen elämänlaatuun ja toisenlaiseen yhteiskuntaan yhteisellä maapallolla. Vain sitä kautta voimme ratkaista turvallisuuttamme uhkaavan eriarvoisuuden ja ilmastokriisin.
Tarpeettomasta tuotannosta luopuminen, poliittinen ja teknologinen vallankumous vapauttaa meidät lyhyempään työaikaan ja antaa enemmän tilaa kulttuurille ja kehittävälle vapaa-ajalle ja perheelle. Muuttaa maailman inhimillisemmäksi paikaksi elää.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Poistetaan leipäjonot
Eduskuntavaalien alla näyttää siltä, että hyvin yleisesti on lähtökohdaksi hyväksytty raamatullinen ajatus ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Edes vakavaa pohdintaa siitä, miten 90-luvun laman ja sosiaaliturvan leikkausten seurauksena syntyneet leipäjonot poistettaisiin, en ole nähnyt. Halutaanko niistä kenties kannustavan sosiaaliturvan pysyviä muistomerkkejä? Silloin lapsuutensa menettäneistä puhutaan ”laman lapsina”, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjäyttämiksi. Juhlapuheissa heitä muistetaan ja joskus ehdokaskin saattaa valitella heidän kovaa kohtaloaan, mutta todella vaikuttavia toimenpiteitä ”ei ole varaa” ehdottaa.
Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.
Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 - 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.
Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.
Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille.
Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.
https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu
Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.
Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 - 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.
Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.
Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille.
Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.
https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu
torstai 31. tammikuuta 2019
Itsenäisen turvallisuuspolitiikan puolesta!
Hävittäjiin perustuva asejärjestelmä on kallis ja erittäin haavoittuva. Itsenäisen maanpuolustuksen kannalta se on myös ongelmallinen, lentäväthän hävittäjät vain myyjän luvalla. Joten ne eivät ole vaihtoehto sotilaalliselle liittoutumiselle, vaikka näin harhaanjohtavasti meille uskotellaan muun muassa Karjalaisen pääkirjoituksessa (Karjalainen 22.1.) Päinvastoin, ilmavoimien suosikki Hornettien korvaajaksi, F-35 monitoimihävittäjä sitoo meidät osaksi Yhdysvaltojen sotilaallista strategiaa. Se on turvallisuuspoliittinen ratkaisu.
Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.
Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.
Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista - turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.
Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.
Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.
Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista - turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.
torstai 10. tammikuuta 2019
Minne Suomi aikoo pommittaa?
Moni on varmaan ihmetellyt, kuinka Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen sotavoimat voivat ilmaantua toistuvasti Suomen maaperälle harjoittelemaan.
Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa tänä keväänä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”
Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”. Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.
Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani. Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.
Miettivätkö 19 maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin”, kun on käyty Alaskassa sovittamassa taidot yhteen Yhdysvaltojen sotakoneiston kanssa. Toisin oli Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin - ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa - julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.
Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa tänä keväänä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”
Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”. Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.
Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani. Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.
Miettivätkö 19 maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin”, kun on käyty Alaskassa sovittamassa taidot yhteen Yhdysvaltojen sotakoneiston kanssa. Toisin oli Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin - ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa - julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.
maanantai 10. joulukuuta 2018
Rasismin syistä
Tärkeässä mielipidekirjoituksessa (Karjalainen 5.12.) vaaditaan, että ”nyt on aika kuunnella ja uskoa niitä, joiden arkea rasismi koskettaa”. Rasismin syiden ymmärtämiseksi on mielestäni tärkeää kuunnella myös niitä, jotka syyllistyvät rasismiin. Tulee nähdä ”yhteiskunnan rakenteissa piilevä rasismi”, kuten kirjoittajat huomauttavat. Vain siten voimme löytää toimivat keinot vapautua tästä ihmisarvoa polkevasta, syövän kaltaisesta yhteiskunnallisesta taudista.
Mikä osuus on hyvinvointivaltion murentamisella rasismin synnyn taustalla? Kun koulupojat eivät saa oppimiseen tarvitsemaansa tukea. Kun työttömiä nöyryytetään ja pakotetaan palkattomaan työhön, vaikka perustuslaki takaa oikeuden sosiaaliturvaan. Tai kun työntekijän on yritettävä pärjätä nollatuntisopimuksella tai pieneläkeläisen köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla. Tai kun ihminen ohjataan sosiaaliturvan täydennykseksi leipäjonoon. Kun työnantajat polkevat työ- ja palkkaehtoja ulkomaisella halpatyövoimalla.
Samaan aikaan rikkaat rikastuvat ja maksavat jopa alempaa veroprosenttia kuin peruspäivärahaa saava työtön. Helsingin pörssi on jakanut vuosittain ennätysosinkoja, jopa yli kymmenen miljardia kerrallaan. Pääomatulot on vapautettu kuntaverosta kokonaan, vaikka sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat rikkaidenkin ulottuvilla. Kuntien valtionavut ovat riittämättömät ja niinpä kunnat leikkaavat palvelujaan. Ne ovat kuitenkin tärkeitä juuri pienituloisille ihmisille.
Sosiaalitukien väärinkäytöksistä pidetään meteliä ja Kela perii ne takaisin sentilleen. Suurempia summia jää kuitenkin käyttämättä, kun asiakkaat eivät tunne oikeuksiaan. Suurtyöttömyys johtaa kovenevaan kilpailuun yhteiskunnassa, turvattomuus kasvaa, monet kokevat toivottomuutta ja yksinäisyyttä ongelmiensa kanssa. He eivät tule nähdyiksi, katoavat. Joillekin muukalaisviha ja pakolaisvastaisuus tarjoaa tavan tulla hyväksytyksi edes jossakin. Rasistiporukassa voidaan purkaa kiukkua myös kaikkia ”herroja” kohtaan.
Tämä sopii rikkaalle eliitille vaarattomana toimintana, sillä oikeistopopulistit ja äärioikeisto hyväksyvät leikkauspolitiikan ja suuntaavat katkeruuden toisiin köyhiin. Suurten pääomien omistajat, jotka ovat keränneet hyödyn eriarvoistavasta politiikasta, voivat köllötellä rauhassa vaikka ”veroparatiisissa”, sillä välin kun köyhät kivittävät toisiaan.
Kun työväenliike puhuu rasismin rakenteellisesta luonteesta ja vaatii muutosta leikkauspolitiikkaan. Silloin toisenlainen maailma on mahdollinen.
Mikä osuus on hyvinvointivaltion murentamisella rasismin synnyn taustalla? Kun koulupojat eivät saa oppimiseen tarvitsemaansa tukea. Kun työttömiä nöyryytetään ja pakotetaan palkattomaan työhön, vaikka perustuslaki takaa oikeuden sosiaaliturvaan. Tai kun työntekijän on yritettävä pärjätä nollatuntisopimuksella tai pieneläkeläisen köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla. Tai kun ihminen ohjataan sosiaaliturvan täydennykseksi leipäjonoon. Kun työnantajat polkevat työ- ja palkkaehtoja ulkomaisella halpatyövoimalla.
Samaan aikaan rikkaat rikastuvat ja maksavat jopa alempaa veroprosenttia kuin peruspäivärahaa saava työtön. Helsingin pörssi on jakanut vuosittain ennätysosinkoja, jopa yli kymmenen miljardia kerrallaan. Pääomatulot on vapautettu kuntaverosta kokonaan, vaikka sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat rikkaidenkin ulottuvilla. Kuntien valtionavut ovat riittämättömät ja niinpä kunnat leikkaavat palvelujaan. Ne ovat kuitenkin tärkeitä juuri pienituloisille ihmisille.
Sosiaalitukien väärinkäytöksistä pidetään meteliä ja Kela perii ne takaisin sentilleen. Suurempia summia jää kuitenkin käyttämättä, kun asiakkaat eivät tunne oikeuksiaan. Suurtyöttömyys johtaa kovenevaan kilpailuun yhteiskunnassa, turvattomuus kasvaa, monet kokevat toivottomuutta ja yksinäisyyttä ongelmiensa kanssa. He eivät tule nähdyiksi, katoavat. Joillekin muukalaisviha ja pakolaisvastaisuus tarjoaa tavan tulla hyväksytyksi edes jossakin. Rasistiporukassa voidaan purkaa kiukkua myös kaikkia ”herroja” kohtaan.
Tämä sopii rikkaalle eliitille vaarattomana toimintana, sillä oikeistopopulistit ja äärioikeisto hyväksyvät leikkauspolitiikan ja suuntaavat katkeruuden toisiin köyhiin. Suurten pääomien omistajat, jotka ovat keränneet hyödyn eriarvoistavasta politiikasta, voivat köllötellä rauhassa vaikka ”veroparatiisissa”, sillä välin kun köyhät kivittävät toisiaan.
Kun työväenliike puhuu rasismin rakenteellisesta luonteesta ja vaatii muutosta leikkauspolitiikkaan. Silloin toisenlainen maailma on mahdollinen.
maanantai 26. marraskuuta 2018
Ilmastonmuutos voidaan pysäyttää
Uusin kansainvälinen ilmastoraportti on vakavaa luettavaa. Ilmastonmuutos on välitön uhka ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Päästöjen vähennykset ja toisaalta hiilinielut ovat nopeimmat keinot pysäyttää vaarallinen kehitys. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan biopolttoaineiden päästöt ovat nelinkertaiset fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Ne eivät ole siis ratkaisu. Metsä on suurin hiilinielu Suomessa, mutta nyt hakkuita aiotaan lisätä laajentuville sellumarkkinoille. Lisähakkuut aiheuttavat hiilivarastojen pienenemisen. Se johtaa kasvihuonekaasujen merkittävään kasvuun ja mitätöi muiden sektoreiden tuottamat päästövähennykset. Jotta me tukisimme hiilen sidontaa, puiden on annettava kasvaa vanhemmiksi ja järeämmäksi.
Kun emme lisää metsien hakkuita nykyiseltä tasolta, teemme jo merkittävän ilmastoteon tuleville sukupolville. Sillä hiilinieluja tarvitaan juuri nyt ja lähivuosina.
Toinen helppo keino on jättää hallituksen suunnittelemat miljardeja maksavat uudet hävittäjät ja sotalaivat hankkimatta. Koska niillä ei torjuta ilmastonmuutosta, todellista turvallisuusuhkaamme. Asevarustelu ja sotiminen tuottavat jopa kuudenneksen suorista päästöistä, eikä niitä edes lasketa mukaan. Pahinta on kuitenkin tarpeellisten resurssien hukkakäyttö, on arvioitu että tiedemiehistä jopa neljännes työskentelee sotateollisuuden parissa. Kolmantena suurena ongelmana on asevarustelun vaikutus kansainvälisiin suhteisiin. Se pahentaa suurvaltojen vastakkainasettelua ja vaikeuttaa välttämätöntä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi käytännössä.
Suomella on siis mahdollisuus olla uudenaikaisen ajattelun edelläkävijänä pysyttämällä metsänhakkuut nykyisellä tasolla ja toimimalla aloitteellisesti aseriisunnan puolesta, jännityksen kiristymistä vastaan. Valtiovallan toimin voidaan ryhtyä uusiutuvan energian tuotannon ja säästön edistämiseen. Se voi työllistää merkittävästi. On hyvä muistaa, että nykyisestä sähköntuotantokapasiteetista on aikanaan VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan luotu valtion toimenpiteillä ainakin kaksi kolmannesta. Luopumalla hävittäjien velkahankkeesta nekin varat voidaan käyttää järkevämmin julkisiin investointeihin uusiutuvan energian hyväksi. Silloin tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä.
Kun emme lisää metsien hakkuita nykyiseltä tasolta, teemme jo merkittävän ilmastoteon tuleville sukupolville. Sillä hiilinieluja tarvitaan juuri nyt ja lähivuosina.
Toinen helppo keino on jättää hallituksen suunnittelemat miljardeja maksavat uudet hävittäjät ja sotalaivat hankkimatta. Koska niillä ei torjuta ilmastonmuutosta, todellista turvallisuusuhkaamme. Asevarustelu ja sotiminen tuottavat jopa kuudenneksen suorista päästöistä, eikä niitä edes lasketa mukaan. Pahinta on kuitenkin tarpeellisten resurssien hukkakäyttö, on arvioitu että tiedemiehistä jopa neljännes työskentelee sotateollisuuden parissa. Kolmantena suurena ongelmana on asevarustelun vaikutus kansainvälisiin suhteisiin. Se pahentaa suurvaltojen vastakkainasettelua ja vaikeuttaa välttämätöntä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi käytännössä.
Suomella on siis mahdollisuus olla uudenaikaisen ajattelun edelläkävijänä pysyttämällä metsänhakkuut nykyisellä tasolla ja toimimalla aloitteellisesti aseriisunnan puolesta, jännityksen kiristymistä vastaan. Valtiovallan toimin voidaan ryhtyä uusiutuvan energian tuotannon ja säästön edistämiseen. Se voi työllistää merkittävästi. On hyvä muistaa, että nykyisestä sähköntuotantokapasiteetista on aikanaan VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan luotu valtion toimenpiteillä ainakin kaksi kolmannesta. Luopumalla hävittäjien velkahankkeesta nekin varat voidaan käyttää järkevämmin julkisiin investointeihin uusiutuvan energian hyväksi. Silloin tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä.
tiistai 20. marraskuuta 2018
Kokemuksia liittoutumisesta ja liittoutumattomuudesta
Liittoutumisen kannattajat käyttävät perustelua, että Suomi kuuluu länteen ja sen vuoksi on hakeuduttava Naton kylkeen, niin lähelle kuin mahdollista, vaikka kansan enemmistö täysjäsenyyttä vastustaakin. Muuten joudumme Putinin Venäjän ”etupiiriin”. Varsinkin mediassa on keksitty monenlaista uhkaa Venäjän taholta, vaikka hyvin tiedetään ettei Venäjällä ole mitään vaatimuksia Suomen suhteen. Nykyinen vakaa tilanne maidemme välillä vastaa myös Venäjän turvallisuusintressiä tällä suunnalla.
Suomi on kuulunut kulttuurisesti ”länteen” katolisuuden tulosta asti, mutta maantieteellisesti olemme idän ja lännen välissä. Pienen maan vastuullinen poliittinen johto ottaa tämän huomioon, eikä suin päin ryntää liittoutumaan sotilaallisesti kenenkään kanssa. Varsinkin kun meillä on hyvät kokemukset viime sotien jälkeiseltä ajalta YYA:n aikanakin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Presidentti Kekkonen korosti voimakkaasti puolueettomuutta suurvaltojen välissä ja halusi turvata sillä ulkopoliittisen liikkumavaran. Se antoikin mahdollisuuden aktiivisiin rauhanaloitteisiin ja toi tunnustuksena ETYK:in isännyyden vuonna 1975.
Toisenkinlaisesta politiikasta on kokemusta. Suomessa etsittiin 20- ja 30-luvuilla turvaa maamme ulkopuolelta ja lopulta jouduttiin 1941 Hitlerin Saksan liittolaiseksi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sotilasjohto oli jääkäritaustansa ansiosta erittäin aktiivinen Saksan-suhteiden rakentaja. Akateeminen Karjala-Seura ja suojeluskunnat muokkasivat henkistä ilmapiiriä vihollisuuksille otolliseksi. Niinpä syksyllä 1939 Moskovaan lähteviä neuvottelijoita evästettiin kansanjoukkojen toimesta ”ei tuumaakaan isänmaasta” ja ulkoministeri Erkko antoi neuvottelijoille ohjeen ”unohtakaa että Venäjä on suurvalta”. Niinpä rajaa ei suostuttu siirtämään 70 kilometrin, silloisen tykinkantaman päähän Leningradista. Paasikivi totesikin myöhemmin, talvisota oli ”Erkon sota”. Valitettavasti Erkon arkiston salassapitoa jatkettiin vuosituhannen alussa 30 vuodella lukuunottamatta kahta tutkijaa.
Sodissa menetettiin kaatuneina 95 000 nuorta miestä ja Karjala. Henkisesti ja ruumiillisesti vammautuneita oli moninkertainen määrä. Tämän päivän sodat ovat vielä kauheampia, uhreista 80-90 prosenttia on siviilejä - naisia, lapsia ja vanhuksia. Erityisesti naisten kohtalo on hirvittävä, raiskauksista on tullut yksi sodankäynnin muoto.
Suurvaltasota saattaisi johtaa jopa laajamittaiseen ydinaseiden käyttöön, jonka seurauksia on vaikea edes kuvitella. Siinä sodassa ei ole voittajia.
Sen vuoksi pienen maan on kansalaisten turvallisuuden vuoksi viisainta tehdä rauhanaloitteita, edistää diplomaattisia ratkaisuja ja tukea aloitetta ydinaseettomasta maailmasta.
Suomi on kuulunut kulttuurisesti ”länteen” katolisuuden tulosta asti, mutta maantieteellisesti olemme idän ja lännen välissä. Pienen maan vastuullinen poliittinen johto ottaa tämän huomioon, eikä suin päin ryntää liittoutumaan sotilaallisesti kenenkään kanssa. Varsinkin kun meillä on hyvät kokemukset viime sotien jälkeiseltä ajalta YYA:n aikanakin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Presidentti Kekkonen korosti voimakkaasti puolueettomuutta suurvaltojen välissä ja halusi turvata sillä ulkopoliittisen liikkumavaran. Se antoikin mahdollisuuden aktiivisiin rauhanaloitteisiin ja toi tunnustuksena ETYK:in isännyyden vuonna 1975.
Toisenkinlaisesta politiikasta on kokemusta. Suomessa etsittiin 20- ja 30-luvuilla turvaa maamme ulkopuolelta ja lopulta jouduttiin 1941 Hitlerin Saksan liittolaiseksi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sotilasjohto oli jääkäritaustansa ansiosta erittäin aktiivinen Saksan-suhteiden rakentaja. Akateeminen Karjala-Seura ja suojeluskunnat muokkasivat henkistä ilmapiiriä vihollisuuksille otolliseksi. Niinpä syksyllä 1939 Moskovaan lähteviä neuvottelijoita evästettiin kansanjoukkojen toimesta ”ei tuumaakaan isänmaasta” ja ulkoministeri Erkko antoi neuvottelijoille ohjeen ”unohtakaa että Venäjä on suurvalta”. Niinpä rajaa ei suostuttu siirtämään 70 kilometrin, silloisen tykinkantaman päähän Leningradista. Paasikivi totesikin myöhemmin, talvisota oli ”Erkon sota”. Valitettavasti Erkon arkiston salassapitoa jatkettiin vuosituhannen alussa 30 vuodella lukuunottamatta kahta tutkijaa.
Sodissa menetettiin kaatuneina 95 000 nuorta miestä ja Karjala. Henkisesti ja ruumiillisesti vammautuneita oli moninkertainen määrä. Tämän päivän sodat ovat vielä kauheampia, uhreista 80-90 prosenttia on siviilejä - naisia, lapsia ja vanhuksia. Erityisesti naisten kohtalo on hirvittävä, raiskauksista on tullut yksi sodankäynnin muoto.
Suurvaltasota saattaisi johtaa jopa laajamittaiseen ydinaseiden käyttöön, jonka seurauksia on vaikea edes kuvitella. Siinä sodassa ei ole voittajia.
Sen vuoksi pienen maan on kansalaisten turvallisuuden vuoksi viisainta tehdä rauhanaloitteita, edistää diplomaattisia ratkaisuja ja tukea aloitetta ydinaseettomasta maailmasta.
Naton kanssa marjassa?
Suomi osallistuu loka-marraskuun vaihteessa Pohjolan suurimpiin Naton järjestämiin sotaharjoituksiin kylmän sodan jälkeen. Rovaniemi on yksi Trident Juncture-harjoituksen tukikohta. Harjoituksen pääpaino on kansainvälisissä tehtävissä. Sellaisissa on mukava lennellä tulevilla hävittäjillä. Ilmavoimat haluaa Hornetien tilalle kalleimmat koneet Yhdysvalloista miljardien velkarahalla. Ja ne lentävät vain myyjän luvalla.
Samanaikaisesti Itämeren alueella järjestetään merellinen Northern Coasts 18 -harjoitus. Suomen johtamaan harjoitukseen osallistuu Ruotsin lisäksi Yhdysvallat ja kymmenen muuta Nato-maata. Itämeri on Venäjälle tärkeä ulkomaankaupan reitti.
Suomi on siis Nato-harjoituksissa Venäjän rajan tuntumassa, vaikka emme kuulu sotilasliittoon. Rovaniemelle ilmestyy taas amerikkalaisia hävittäjiä ”demokratiaa puolustamaan”. Näinhän meille viime vuonna perusteltiin amerikkalaisten koneiden osallistumista sotaharjoituksiin Lapissa. Kaksi vuotta sitten Keski-Euroopassa pidettyjen sotaharjoitusten yhteydessä amerikkalaiset kutsuivat itsensä Rissalaan halutessaan ”näyttää voimaa venäläisille”.
Vuoden alussa tehdyn Reserviläisliiton kyselyn mukaan vain kahdeksan prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen kannattaisi järjestää puolustuksensa ensisijaisesti Nato-jäsenyyden varaan. Kokoomuksenkin kannattajista vain vajaa neljännes halusi Natoon, jota Venäjä pitää vihollisenaan.
Silti Suomea on ujutettu sotilaiden ja puolustushallinnon korkeiden virkamiesten voimin Naton kylkeen muun muassa isäntämaasopimuksella ja kahdenvälisin sopimuksin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. Samalla on siirrytty harjoittelemaan sotimista yhdessä sotilasliiton kanssa. Nato-maiden ”kansainvälisistä tehtävistä” ja ”demokratian puolustamisesta” on maailmalla vain ikäviä kokemuksia Afganistanista Syyriaan. Miljoonien ihmisten sotapakolaisuus ulottuu Eurooppaankin.
Kun Venäjä vastaa omalla voimannäytöllään Natolle, kierre on valmis ja pahenee joka kerta, kun panoksia nostetaan. Tämä on mieletöntä voimavarojen tuhlausta todellisen turvallisuusuhan, ilmastonmuutoksen edessä. Erityisen vaarallista se on näin ydinaseiden aikakaudella. Vahingossakin voi syntyä mittaamatonta tuhoa.
Suomen olisi viisasta keskittyä ajamaan aseidenriisuntaa ja diplomaattisia ratkaisuja sotilaallisen vastakkainasettelun sijaan. Erityisen kiireellisiä olisivat aloitteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Vasemmistopuolueet voisivat Britannian työväenpuolueen esimerkin mukaisesti asettua selvästi oikeiston politiikkaa vastaan. Silloin olisi mahdollista palauttaa käytännössä sotilaallinen liittoutumattomuus suomalaisten enemmistön tuella.
Samanaikaisesti Itämeren alueella järjestetään merellinen Northern Coasts 18 -harjoitus. Suomen johtamaan harjoitukseen osallistuu Ruotsin lisäksi Yhdysvallat ja kymmenen muuta Nato-maata. Itämeri on Venäjälle tärkeä ulkomaankaupan reitti.
Suomi on siis Nato-harjoituksissa Venäjän rajan tuntumassa, vaikka emme kuulu sotilasliittoon. Rovaniemelle ilmestyy taas amerikkalaisia hävittäjiä ”demokratiaa puolustamaan”. Näinhän meille viime vuonna perusteltiin amerikkalaisten koneiden osallistumista sotaharjoituksiin Lapissa. Kaksi vuotta sitten Keski-Euroopassa pidettyjen sotaharjoitusten yhteydessä amerikkalaiset kutsuivat itsensä Rissalaan halutessaan ”näyttää voimaa venäläisille”.
Vuoden alussa tehdyn Reserviläisliiton kyselyn mukaan vain kahdeksan prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen kannattaisi järjestää puolustuksensa ensisijaisesti Nato-jäsenyyden varaan. Kokoomuksenkin kannattajista vain vajaa neljännes halusi Natoon, jota Venäjä pitää vihollisenaan.
Silti Suomea on ujutettu sotilaiden ja puolustushallinnon korkeiden virkamiesten voimin Naton kylkeen muun muassa isäntämaasopimuksella ja kahdenvälisin sopimuksin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. Samalla on siirrytty harjoittelemaan sotimista yhdessä sotilasliiton kanssa. Nato-maiden ”kansainvälisistä tehtävistä” ja ”demokratian puolustamisesta” on maailmalla vain ikäviä kokemuksia Afganistanista Syyriaan. Miljoonien ihmisten sotapakolaisuus ulottuu Eurooppaankin.
Kun Venäjä vastaa omalla voimannäytöllään Natolle, kierre on valmis ja pahenee joka kerta, kun panoksia nostetaan. Tämä on mieletöntä voimavarojen tuhlausta todellisen turvallisuusuhan, ilmastonmuutoksen edessä. Erityisen vaarallista se on näin ydinaseiden aikakaudella. Vahingossakin voi syntyä mittaamatonta tuhoa.
Suomen olisi viisasta keskittyä ajamaan aseidenriisuntaa ja diplomaattisia ratkaisuja sotilaallisen vastakkainasettelun sijaan. Erityisen kiireellisiä olisivat aloitteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Vasemmistopuolueet voisivat Britannian työväenpuolueen esimerkin mukaisesti asettua selvästi oikeiston politiikkaa vastaan. Silloin olisi mahdollista palauttaa käytännössä sotilaallinen liittoutumattomuus suomalaisten enemmistön tuella.
Hävittäjät vai itsenäinen puolustus?
Olemme saaneet seurata puolustusvoimien 100-vuotisjuhlakiertuetta kalustoesittelyineen, taistelunäytöksineen ja juhlakonsertteineen. Tässä yhteydessä on oivallinen tilaisuus pohtia Suomen puolustusvoimien tehtävää nykyajan maailmassa.
Jo 70 vuotta maamme turvallisuus on perustunut rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan ja uskottavaan, itsenäiseen puolustukseen. Näin jopa YYA-sopimuksen kireimpinä vuosina. Jotain tuntuu muuttuneen, kun Suomeen ollaan hankkimassa maailman kalleinta ilmaan nostettua tykistölaitetta, F-35 rynnäkköhävittäjää. Koneiden ostohinta on 10 miljardia, elinkaarikustannukset 30-40 miljardia ja niiden ohjausjärjestelmä toimii vain myyjän luvalla. Hanke näkyy jo Sipilän hallituksen esityksessä kehysbudjetiksi vuosille 2019 -2022, jossa vuotuiset puolustusmenot nousevat 2,9 miljardista 4,5 miljardiin.
Itse asiassa turvallisuuspolitiikan muutos tapahtui jo Hornetteja hankittaessa 90-luvun alussa. Nekään eivät ole lentäneet ilman Naton tukea, vaikka suomalaisten selvä enemmistö ei kannata järjestön jäsenyyttä. Päätös tehtiin hyvin pienessä piirissä ja eduskuntaa harhautettiin riisutun version hinnalla ja katteettomilla lupauksilla vastakaupoista. Hornettien hinta kuitenkin moninkertaistui alkuperäisestä ja söi suhteettomasti puolustusbudjetin varoja. Se johti varuskuntien lakkauttamisiin ja jälkeenjääneisyyteen maavoimien, muun muassa ilmatorjunnan osalta.
Ilmatorjunnan entinen tarkastaja eversti Ahti Lappi on arvostellut hävittäjähankintaa Ilmatorjuntalehdessä 3/2015 kalleuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Ilmatorjunta maksaa vain murto-osan hävittäjien hinnasta ja liikkuvalle alustalle sijoitettuna aseet ovat vaikeasti tuhottavissa. Ne ovat myös täysin meidän omassa kontrollissa. Eversti evp. tutkija Pekka Visurin mukaan hävittäjillä ei ole sotilaallista merkitystä maanpuolustuksen kannalta. Maallikkona joutuu kysymään; kenen tarpeisiin näitä koneita oikein ollaan hankkimassa. Muistamme, kuinka Alexander Stubb oli aikanaan halukas viemään Suomen mukaan Libyan pommituksiin. Ranskan pääministeri Macron kosiskelee meitä nyt sotimaan Afrikkaan.
Olemme vuosien ajan eläneet leikkauspolitiikan aikaa, jolloin kaikesta tarpeellisesta on jouduttu tinkimään julkisissa palveluissa. Sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyttä ei ole pystytty korjaamaan ja työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden ahdinko jatkuu.
Eikö tässä tilanteessa kannattaisi vakavasti harkita hävittäjähankintaa ja asevarustelun paisuttamista, ettemme tekisi virhearvioon perustuvaa kallista ratkaisua. Siksi on syntynyt nettiadressi otsikolla Hävittäjähankinta uuteen harkintaa - miljardit hyötykäyttöön, jossa vaaditaan avointa keskustelua koko yhteiskunnassa hankkeen tarpeellisuudesta https://www.adressit.com/havittajakaupat_uuteen_harkintaan_-_miljardit_hyotykayttoon.
Jo 70 vuotta maamme turvallisuus on perustunut rauhantahtoiseen ulkopolitiikkaan ja uskottavaan, itsenäiseen puolustukseen. Näin jopa YYA-sopimuksen kireimpinä vuosina. Jotain tuntuu muuttuneen, kun Suomeen ollaan hankkimassa maailman kalleinta ilmaan nostettua tykistölaitetta, F-35 rynnäkköhävittäjää. Koneiden ostohinta on 10 miljardia, elinkaarikustannukset 30-40 miljardia ja niiden ohjausjärjestelmä toimii vain myyjän luvalla. Hanke näkyy jo Sipilän hallituksen esityksessä kehysbudjetiksi vuosille 2019 -2022, jossa vuotuiset puolustusmenot nousevat 2,9 miljardista 4,5 miljardiin.
Itse asiassa turvallisuuspolitiikan muutos tapahtui jo Hornetteja hankittaessa 90-luvun alussa. Nekään eivät ole lentäneet ilman Naton tukea, vaikka suomalaisten selvä enemmistö ei kannata järjestön jäsenyyttä. Päätös tehtiin hyvin pienessä piirissä ja eduskuntaa harhautettiin riisutun version hinnalla ja katteettomilla lupauksilla vastakaupoista. Hornettien hinta kuitenkin moninkertaistui alkuperäisestä ja söi suhteettomasti puolustusbudjetin varoja. Se johti varuskuntien lakkauttamisiin ja jälkeenjääneisyyteen maavoimien, muun muassa ilmatorjunnan osalta.
Ilmatorjunnan entinen tarkastaja eversti Ahti Lappi on arvostellut hävittäjähankintaa Ilmatorjuntalehdessä 3/2015 kalleuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Ilmatorjunta maksaa vain murto-osan hävittäjien hinnasta ja liikkuvalle alustalle sijoitettuna aseet ovat vaikeasti tuhottavissa. Ne ovat myös täysin meidän omassa kontrollissa. Eversti evp. tutkija Pekka Visurin mukaan hävittäjillä ei ole sotilaallista merkitystä maanpuolustuksen kannalta. Maallikkona joutuu kysymään; kenen tarpeisiin näitä koneita oikein ollaan hankkimassa. Muistamme, kuinka Alexander Stubb oli aikanaan halukas viemään Suomen mukaan Libyan pommituksiin. Ranskan pääministeri Macron kosiskelee meitä nyt sotimaan Afrikkaan.
Olemme vuosien ajan eläneet leikkauspolitiikan aikaa, jolloin kaikesta tarpeellisesta on jouduttu tinkimään julkisissa palveluissa. Sosiaaliturvan jälkeenjääneisyyttä ei ole pystytty korjaamaan ja työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden ahdinko jatkuu.
Eikö tässä tilanteessa kannattaisi vakavasti harkita hävittäjähankintaa ja asevarustelun paisuttamista, ettemme tekisi virhearvioon perustuvaa kallista ratkaisua. Siksi on syntynyt nettiadressi otsikolla Hävittäjähankinta uuteen harkintaa - miljardit hyötykäyttöön, jossa vaaditaan avointa keskustelua koko yhteiskunnassa hankkeen tarpeellisuudesta https://www.adressit.com/havittajakaupat_uuteen_harkintaan_-_miljardit_hyotykayttoon.
tiistai 5. kesäkuuta 2018
Mihin USA meitä tarvitsee?
Eliittimme piirissä on viime vuosina voimistunut halu tukeutua liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa. Siinä tarkoituksessa hallitus on tehnyt kahdenvälisen yhteistyösopimuksen vuonna 2016 ja tänä vuonna yhdessä Ruotsin kanssa kolmen välisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Näin yritetään kiertää kansan sitkeää Nato-jäsenyyden vastustusta. Näistä sopimuksista ei ole käyty edes eduskunnassa laajempaa keskustelua. Puhumattakaan avointa kansalaiskeskustelua siitä, mihin tällainen liittoutuminen maailman mahtavimman sotilasmahdin kanssa voi meidät johtaa.
Niiden, jotka sinnikkäästi uskovat apuun merten takaa sotilaallisen kriisin uhatessa meitä, kannattaa tutustua Yhdysvaltojen kantaan, kun Natoa perustettiin. Eurooppalaiset halusivat sopimukseen automaattisen turvallisuustakuun, mutta Yhdysvaltojen neuvottelijat tiesivät, ettei kongressi suostuisi luopumaan perustuslaillisesta oikeudestaan päättää sodasta ja rauhasta, semminkään jonkun kaukaisen tuiki tuntemattoman maankolkan vuoksi. Niinpä Natossakin Yhdysvallat, sen kuuluisan 5. artiklan mukaan ”auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi”.
Asiaa ei muuta miksikään Naton apulaispääsihteerin hehkutus turvatakuista Suomen vierailullaan. Se on pelkkää mielikuvamainontaa, kun haetaan maksajia kasvavalle asevarustelulle.
Yhdysvallat tarvitsee meitä välittömästi Baltian puolustukseen ja aseiden ostoon. Yhdysvalloista on hankittava F-35 hävittäjiä vähintään kymmenellä miljardilla ja sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla. ”Läntiseen” arvoyhteisöön kelpaaminen vaatii puolustusmenojen rajua lisäämistä. Hallitus esittääkin 40 prosentin lisäystä 2,9 miljardista 4,5 miljardiin vuoteen 2022 ulottuvassa kehysbudjetissa.
Yhdysvallat tarvitsee meitä myös sotimaan eri puolilla maailmaa. Olemme olleet jo Afganistanissa ja Irakissa turvaamassa ”demokratiaa ja ihmisoikeuksia”. Uudet hävittäjät aseistetaan jo alun perin hyökkäystehtäviin toisin kuin Hornetit, jotka muutettiin matkan varrella torjuntahävittäjistä rynnäkkökoneiksi. Tänä vuonna niihin lopulta saadaan ilmasta maahan ammuttavat ohjukset ja olemme valmiit tositoimiin, kun vain kutsu käy.
Suurvallan kanssa voi joutua myös rikoskumppaniksi, kuten on käynyt Romanialle ja Liettualle yhteistyössä CIA:n vankien laittomissa pidätyksissä ja kidutuksissa. Viroon on tullut sinkkiarkkuja ulkomaisilta sotaretkiltä. Liittolaisuus maailman mahtajan kanssa kaventaa ulkopoliittista liikkumavaraa. Suomellakaan ei ollut kanttia liittyä YK:n ydinaseidenkieltosopimukseen Yhdysvaltojen kielteisen kannan vuoksi.
Kannattaako meidän vaarantaa haurasta turvallisuuttamme epävarmalla liitolla, jossa joudumme suoraan suurvaltojen pelinappulaksi ja maailman mahtajan etujen toteuttajaksi. Semminkään, kun ne eivät tippaakaan auta meitä todellisten turvallisuusuhkien: köyhyyden, ydinaseiden, ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin ratkaisemisessa. Päinvastoin syövät niiltä resursseja.
lauantai 2. kesäkuuta 2018
Vuosisadan puhallus
Tekeillä on vuosisadan puhallus: hallitus valmistelee monitoimihävittäjien hankintaa, johon tulevina vuosina uppoaa kymmeniä miljardeja. Jo nyt Sipilän hallitus esittää sotilasmenojen korottamista vuoteen 2022 mennessä 40 prosenttia, 4,5 miljardiin euroon nykyisestä 2,8 miljardista. Samaan aikaan leikataan työttömiltä etuuksia, ja koulutukseen tai vanhusten, lasten ja vammaisten kunnolliseen hoivaan ei riitä rahaa.
Ilmavoimissa on seinällä jo vuosia roikkunut kuva F-35 -hävittäjästä. Se on maailman kallein ilmaan nostettava tykistölaite, joka kuljettaa paria pommia. Sotatilanteessa hävittäjät tuhotaan ensimmäiseksi. Pienen maan on mahdoton puolustautua niillä suurvallan hyökätessä ylivoimalla, kuten hyökkääjä tekee. Tänä päivänä suurvallatkin käyttävät yhä enemmän ohjuksia, raketinheittimiä ja miehittämättömiä koneita iskuissaan.
Tällä vuosituhannella käydyissä sodissa hävittäjällä on todistetusti ammuttu alas yksi hyökkääjän kone. Viimeinen koneiden ilmataistelu tunnetaan Falklandin sodasta v. 1982. Viimeisinä 50 vuotena hävittäjätorjuntojen osuus pudotuksista alivoimaisella puolella on kolme prosenttia ja ilmatorjunnan osuus 97 prosenttia, toteaa ilmatorjunnan ent. tarkastaja ev. Ahti Lappi Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015. Ilmatorjunnan hinta on murto-osa hävittäjien hinnasta ja tekniikka kehittyy jatkuvasti.
Maailman kallein rynnäkkökone toimii vain Yhdysvaltojen teknisellä tuella, siis sen hyväksymissä operaatioissa. Silloin syntyy painetta lähteä Baltiaakin kauemmas sotimaan kriisinhallinnan nimissä. Ranska tarjoaa nyt tilaisuutta EU:n sotilaallisessa ytimessä yhtiöidensä ”puolustamiseen” entisissä siirtomaissa Afrikassa. Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuuselan mukaan kokoon halutaan maaryhmä, joka tarpeen vaatiessa on halukas tekemään vaativiakin sotilaallisia interventioita. Niihin uusi hävittäjä sopii hyvin. Osaa sotilaista ja poliitikoista tositoimet houkuttelevat – muistammehan Stubbin innon Libyan pommittamiseen.
Hävittäjän todellisia kustannuksia ei tiedetä. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg hehkutti ilmavoimien komentajana kymmenen vuotta sitten Siivet-lehdessä: ”Jos F-35 hinta on 60 miljoonaa dollaria, niin rasite Suomen BKT:lle on pienempi 2020 luvulla kuin Hornetin rasite 1990-luvulla. Sitä ei ole kukaan kiistänyt.” Tämän kiisti sittemmin aika. Yhden koneen elinkaarihinta arvioidaan jo yli 600 miljoonaksi dollariksi. Ilmavoimia ei tämäkään hirvitä, vaan lelu pitäisi saada.
Kanadalle myytiin F-35 konetta, mutta uusi hallitus pisti hankkeen jäihin jatkuvasti kohoavan hinnan vuoksi: Kanadassa 65 koneen hinta-arvio liikkuu 60 miljardista dollarista ylöspäin. Valmistajalle Suomen saman kokoinen konehanke on iso bisnes, joten lobbaus, lahjonta, uhkailu ja kiristys on varmasti sakeaa.
Meille kone on iso lunnasraha kuvitellusta Yhdysvaltojen suojelusta pahassa maailmassa. Tosiasiassa Yhdysvallat ei koskaan sitoudu täysin, vaan jättää harkintavallan itselleen. Prof. Pekka Visurin mukaan se näkyy Naton peruskirjaa myöten. Tosiasiassa F-35-hävittäjän hankinta lisäisi paineita alistua jatkuvaan kuuliaisuuteen Yhdysvaltojen politiikkaan. Se olisi alistumista militarismiin, imperialismiin ja vanhanaikaiseen turvallisuusnäkemykseen.
Sillä mitä hävittäjät auttavat meitä maailmassa, jossa voi olla liikkeellä 700 miljoonaa ”ilmastopakolaista”?
Tärkeintä maanpuolustusta ovatkin ydinaseiden ja ekologisen kriisin aikakaudella rauhanaloitteet ja diplomatia. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on hyökätä köyhyyden ja osattomuuden kimppuun korjaamalla tulonjakoa – koko maailmassa. Siinä eivät hävittäjät auta. Sen vuoksi onkin syntynyt kampanja -Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön https://www.facebook.com/stopF35/
Ilmavoimissa on seinällä jo vuosia roikkunut kuva F-35 -hävittäjästä. Se on maailman kallein ilmaan nostettava tykistölaite, joka kuljettaa paria pommia. Sotatilanteessa hävittäjät tuhotaan ensimmäiseksi. Pienen maan on mahdoton puolustautua niillä suurvallan hyökätessä ylivoimalla, kuten hyökkääjä tekee. Tänä päivänä suurvallatkin käyttävät yhä enemmän ohjuksia, raketinheittimiä ja miehittämättömiä koneita iskuissaan.
Tällä vuosituhannella käydyissä sodissa hävittäjällä on todistetusti ammuttu alas yksi hyökkääjän kone. Viimeinen koneiden ilmataistelu tunnetaan Falklandin sodasta v. 1982. Viimeisinä 50 vuotena hävittäjätorjuntojen osuus pudotuksista alivoimaisella puolella on kolme prosenttia ja ilmatorjunnan osuus 97 prosenttia, toteaa ilmatorjunnan ent. tarkastaja ev. Ahti Lappi Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015. Ilmatorjunnan hinta on murto-osa hävittäjien hinnasta ja tekniikka kehittyy jatkuvasti.
Maailman kallein rynnäkkökone toimii vain Yhdysvaltojen teknisellä tuella, siis sen hyväksymissä operaatioissa. Silloin syntyy painetta lähteä Baltiaakin kauemmas sotimaan kriisinhallinnan nimissä. Ranska tarjoaa nyt tilaisuutta EU:n sotilaallisessa ytimessä yhtiöidensä ”puolustamiseen” entisissä siirtomaissa Afrikassa. Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuuselan mukaan kokoon halutaan maaryhmä, joka tarpeen vaatiessa on halukas tekemään vaativiakin sotilaallisia interventioita. Niihin uusi hävittäjä sopii hyvin. Osaa sotilaista ja poliitikoista tositoimet houkuttelevat – muistammehan Stubbin innon Libyan pommittamiseen.
Hävittäjän todellisia kustannuksia ei tiedetä. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg hehkutti ilmavoimien komentajana kymmenen vuotta sitten Siivet-lehdessä: ”Jos F-35 hinta on 60 miljoonaa dollaria, niin rasite Suomen BKT:lle on pienempi 2020 luvulla kuin Hornetin rasite 1990-luvulla. Sitä ei ole kukaan kiistänyt.” Tämän kiisti sittemmin aika. Yhden koneen elinkaarihinta arvioidaan jo yli 600 miljoonaksi dollariksi. Ilmavoimia ei tämäkään hirvitä, vaan lelu pitäisi saada.
Kanadalle myytiin F-35 konetta, mutta uusi hallitus pisti hankkeen jäihin jatkuvasti kohoavan hinnan vuoksi: Kanadassa 65 koneen hinta-arvio liikkuu 60 miljardista dollarista ylöspäin. Valmistajalle Suomen saman kokoinen konehanke on iso bisnes, joten lobbaus, lahjonta, uhkailu ja kiristys on varmasti sakeaa.
Meille kone on iso lunnasraha kuvitellusta Yhdysvaltojen suojelusta pahassa maailmassa. Tosiasiassa Yhdysvallat ei koskaan sitoudu täysin, vaan jättää harkintavallan itselleen. Prof. Pekka Visurin mukaan se näkyy Naton peruskirjaa myöten. Tosiasiassa F-35-hävittäjän hankinta lisäisi paineita alistua jatkuvaan kuuliaisuuteen Yhdysvaltojen politiikkaan. Se olisi alistumista militarismiin, imperialismiin ja vanhanaikaiseen turvallisuusnäkemykseen.
Sillä mitä hävittäjät auttavat meitä maailmassa, jossa voi olla liikkeellä 700 miljoonaa ”ilmastopakolaista”?
Tärkeintä maanpuolustusta ovatkin ydinaseiden ja ekologisen kriisin aikakaudella rauhanaloitteet ja diplomatia. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on hyökätä köyhyyden ja osattomuuden kimppuun korjaamalla tulonjakoa – koko maailmassa. Siinä eivät hävittäjät auta. Sen vuoksi onkin syntynyt kampanja -Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön https://www.facebook.com/stopF35/
Ei iskua Syyriaan
Huhtikuun 14 vuonna 2018
Sotahaukat ovat iskeneet Syyriaan ojentaakseen Assadia sotarikoksista. Tosin kemiallisen aseen käytöstä on vain ollut median kertomuksia, ei tutkittua tietoa. Isku Syyriaan on toteutettu kyseenalaisin perustein, tekemättä kunnon arviota sen vaikutuksista.
Tällä kertaa ohjusannos tuplattiin viime vuodesta noin sataan. Ne maksavat pari miljoonaa dollaria kappale. Aseteollisuus on siis jo voittanut tämänkin sodan.
”Lännen” sotahaukkoina ovat jälleen olleet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia. Ranskan Macronilla on ongelmia lakkoliikkeen vastustaessa työehtoja heikentäviä ”uudistuksia”, ja Britannian Maylla on päänsärkynä Brexit ja alhainen suosio. Trumpin hallinto on epäsuosittu, hajanainen ja rikostutkintojen kohteena. Ulkoista vihollista siis kaivataan.
Samat maat ovat ”Syyrian ystävinä” myyneet aseita Syyrian oppositiolle yli 20 miljardin arvosta. Maltillinen oppositio on sodassa tuhoutunut ja ääri-islamistit nousseet keskeiseksi hallituksen vastavoimaksi. Maiden Nato-liittolainen Turkki miehittää kurdien demokraattista Afrinia Pohjois-Syyriassa.
Vuonna 2001 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen tekaistuin perustein Afganistaniin, vuonna 2003 Irakiin. Vuonna 2011 ajettiin Libya kaaokseen syrjäyttämällä Moammar Gaddafin hallinto. Viimeksi on Syyria ajettu sisällissotaan ja kaaokseen. Tuloksena on valtava pakolaisongelma lähialueella, pieni osa heistä on tullut Eurooppaan.
Sotimisen inhimillinen ja taloudellinen hinta on suunnaton. Talousnobelisti Joseph Stiglitz laski vuonna 2015, että Irakin sota oli maksanut Yhdysvalloille 6000 miljardia dollaria, josta valtaosa päätyi sotabisnekseen sijoittaneiden taskuun. Bisneseliitti on kyennyt johtamaan sotahaukkojen avulla politiikkaa ja tekemään jännityksen kiristämisestä ja vastakkainasettelusta normaalia politiikkaa. Iskut Syyriaan hyödyttävät asebisnestä ja pahentavat jännitystä suurvaltojen välillä. Asefirmat voivat odottaa uusia tilauksia ja osakkeenomistajat muhkeita osinkoja.
Sotimalla ei voida ratkaista Lähi-Idänkään ongelmia. Sotaa laajentamalla niitä tuotetaan lisää ja ensimmäisenä kärsii siviiliväestö, ei al Assad. On palattava neuvottelupöytään ja ryhdyttävä etsimään diplomaattista ratkaisua, tätä rauhanliike vaatii. Ydinaseiden aikana se on meidän kaikkien etu, ei kevytmielinen jännityksen kiristäminen suurvaltojen välillä. "Silmä silmästä johtaa siihen, että kohta kaikki on sokeita".
Sotahaukat ovat iskeneet Syyriaan ojentaakseen Assadia sotarikoksista. Tosin kemiallisen aseen käytöstä on vain ollut median kertomuksia, ei tutkittua tietoa. Isku Syyriaan on toteutettu kyseenalaisin perustein, tekemättä kunnon arviota sen vaikutuksista.
Tällä kertaa ohjusannos tuplattiin viime vuodesta noin sataan. Ne maksavat pari miljoonaa dollaria kappale. Aseteollisuus on siis jo voittanut tämänkin sodan.
”Lännen” sotahaukkoina ovat jälleen olleet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia. Ranskan Macronilla on ongelmia lakkoliikkeen vastustaessa työehtoja heikentäviä ”uudistuksia”, ja Britannian Maylla on päänsärkynä Brexit ja alhainen suosio. Trumpin hallinto on epäsuosittu, hajanainen ja rikostutkintojen kohteena. Ulkoista vihollista siis kaivataan.
Samat maat ovat ”Syyrian ystävinä” myyneet aseita Syyrian oppositiolle yli 20 miljardin arvosta. Maltillinen oppositio on sodassa tuhoutunut ja ääri-islamistit nousseet keskeiseksi hallituksen vastavoimaksi. Maiden Nato-liittolainen Turkki miehittää kurdien demokraattista Afrinia Pohjois-Syyriassa.
Vuonna 2001 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen tekaistuin perustein Afganistaniin, vuonna 2003 Irakiin. Vuonna 2011 ajettiin Libya kaaokseen syrjäyttämällä Moammar Gaddafin hallinto. Viimeksi on Syyria ajettu sisällissotaan ja kaaokseen. Tuloksena on valtava pakolaisongelma lähialueella, pieni osa heistä on tullut Eurooppaan.
Sotimisen inhimillinen ja taloudellinen hinta on suunnaton. Talousnobelisti Joseph Stiglitz laski vuonna 2015, että Irakin sota oli maksanut Yhdysvalloille 6000 miljardia dollaria, josta valtaosa päätyi sotabisnekseen sijoittaneiden taskuun. Bisneseliitti on kyennyt johtamaan sotahaukkojen avulla politiikkaa ja tekemään jännityksen kiristämisestä ja vastakkainasettelusta normaalia politiikkaa. Iskut Syyriaan hyödyttävät asebisnestä ja pahentavat jännitystä suurvaltojen välillä. Asefirmat voivat odottaa uusia tilauksia ja osakkeenomistajat muhkeita osinkoja.
Sotimalla ei voida ratkaista Lähi-Idänkään ongelmia. Sotaa laajentamalla niitä tuotetaan lisää ja ensimmäisenä kärsii siviiliväestö, ei al Assad. On palattava neuvottelupöytään ja ryhdyttävä etsimään diplomaattista ratkaisua, tätä rauhanliike vaatii. Ydinaseiden aikana se on meidän kaikkien etu, ei kevytmielinen jännityksen kiristäminen suurvaltojen välillä. "Silmä silmästä johtaa siihen, että kohta kaikki on sokeita".
keskiviikko 17. tammikuuta 2018
Presidentin vaaleista
”Vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus” laulaa Junnu Vainio. Niinpä minäkin rupesin kuvittelemaan, miten voidaan tai olisiko voitu käyttää presidentin vaaleja mitenkään politiikkamme edistämiseen Suomessa. Mitä silloin pitäisi tai olisi voitu tehdä?
Miltä se mahtaisi näyttää kansan silmissä, jos olisimme koko kommunistien porukan voimin voineet unohtaa erimielisyytemme vasemmiston sisällä. Unohtaneet tällä kertaa miten se ja se on niin EU-myönteinen ja miten se siinä ja siinä hallituksessa teki semmoisia päätöksiä tai jätti tekemättä tämmöisiä ja sen vuoksi ei meille kelpaa. Unohtaneet senkin, että meille soveliaan vasemmistolaisen ehdokkaan pitää olla virheetön kaikin puolin, melkeinpä aito kommunisti, virheetön tietysti sekin.
Entäpä, jos olisimme koko porukan, tosin pienen mutta pippurisen, voimin ruvenneet yksissä tuumin tukemaan ja kutsumaan vasemmiston naisehdokkaita järjestämiimme tilaisuuksiin ja kannustamaan heitä niissä asioissa, jotka melkein tai ihan kokonaankin sopivat meidän ajatustapaan. Rakennettu tällä tavalla pitemmän tähtäimen yhteistä rintamaa uusliberalismia, kapitalismia ja oikeistoa vastaan. Sehän on meidän päälinja, strateginen tavoitteemme maailman muuttamiseksi. Eikä olisi välitetty, vaikka meitä olisi vähän hyljeksitty ja katsottu kieroonkin johtavien piirien taholta muissa vasemmistoleireissä. Erimielisyyksien sijaan olisimme ruvenneet lietsomaan yhteisiä kantoja Natosta, isäntämaasopimuksesta, asehankinnoista, EU:n militarisoinnista, Venäjä-suhteista, ympäristökysymyksistä, työttömien kyykyttämisestä, työajan lyhentämisestä. Käyttäneet mielikuvitustamme ja puolustaneet näkemyksiämme innolla somessa, toreilla ja turuilla.
Muistelleet miten Equadorin varapresidentti taannoin moitiskeli meitä eurooppalaisia vasemmistolaisia keskinäisestä riitelystä ja kannusti muutosvoiman kokoamiseksi ottamaan esille niitä asioita, joista olemme yhtä mieltä.
Kun olin päässyt kuvitelmissani tähän asti, tuli minulle hyvä, voimaantunut olo, enkä millään olisi halunnut herätä kylmään todellisuuteen. Onko todella mahdotonta kääntää katsetta menneisyydestä tulevaisuuteen ja puntaroida kiihkottomasti mitä meidän vähäisillä voimillamme kannattaa tehdä. Kansallismielisen, muukalaiskammoisen ehdokkaan puolesta liputtaminen, silloin kun tulevaisuuden haasteet odottavat meitä, on kuin se kuuluisa ilmavirta Saharaan. Mitään hyötyä siitä ei tulevaisuuden kannalta ole, jos olemme valmiit laittamaan köyhät toisia köyhiä vastaan. Sen sijaan, että näkisimme todellisen vastustajamme, suurpääoman ja kokoaisimme sitä vastaan yhteistä rintamaa.
Viimeksi äänestin Niinistöä vastaan, pitääkö nyt äänestää Nato-jäsenyyttä ja isäntämaasopimusta vastaan, vasemmistolaisuuden puolesta.
perjantai 15. joulukuuta 2017
Sotapuolueiden liitto?
Toistuvasti on esitetty, että Venäjän toimet Ukrainan kriisin yhteydessä ja Krimin valtaus kansainvälistä oikeutta loukaten ovat nykyisen vastakkainasettelun syynä myös täällä Itämeren alueella. Silloin lienee paikallaan tutustua Ukrainan kriisin taustoihin.
Yhdysvaltojen ja Venäjän välit huonontuivat jo ennen Ukrainan kriisiä vuosien ajan. Alkusysäys riitelylle oli vuoden 2008 Venäjän ja Georgian välinen sota. Silloin alettiin lännessä puhua Venäjän uhasta, ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”. Riita paheni vuonna 2011, kun länsiliittouma käytti Venäjän hyväksymää YK:n lentokieltoaluetta pommittaakseen ”lentokieltoa uhmaavia” Libyan armeijan panssarivaunuja. Naton itälaajeneminen ja Naton toimet Jugoslavian hajoamissodassa olivat jo aiemmin ärsyttäneet Venäjää.
Syksyllä 2013 välit kärjistyivät Syyriassa. Kun Obama uhkasi pommittaa kansainvälistä oikeutta uhmaten Assadin hallitsemia alueita kiistassa kemiallisista aseista, Venäjä esti ilmahyökkäyksen toimittamalla ilmatorjuntaohjuksia Syyrian hallitukselle. Se oli liikaa Yhdysvaltojen ulkoministeriön johtoon nousseelle ”sotapuolueelle”. Se koostuu aseteollisuutta tukevien republikaanien ja demokraattien haukkojen muodostamasta liittoumasta. Uuskonservatiivisilla demokraattien haukoilla on messiaaninen, hyvän ja pahan vastakkainasetteluun perustuva maailmankatsomus. Venäjälle haluttiin kostaa. Se esti osaltaan neuvotteluratkaisuun pääsemisen Ukrainassa.
Yhdysvalloissa käydään kovaa vääntöä sotapuolueen ja liennytystä kannattavien reaalipoliitikkojen välillä. Sotapuolue on ollut niskan päällä ja se on demonisoinut Putinin ja syyttänyt Venäjää uhaksi lähialueillaan. Sotapuolueen tukena on Yhdysvaltojen valtamedia, sen yksipuolista tilaa siinä suhteessa voi verrata sotilasdiktatuureihin.
Tämä on heijastunut myös Suomeen. Meillä ei ilmeisesti tunneta Yhdysvaltojen sisäistä kamppailua reaalipoliittisen liennytyksen ja vastakkainasetteluun perustuvan, ”uuden normaalin” välillä. Senkö vuoksi meille on syntynyt oma ”sotapuolue”, joka näkee ratkaisut vain voimapolitiikassa. Se pitää Putinin Venäjää turvallisuusuhkana ja hakeutuu sen vuoksi Yhdysvaltojen kylkeen. Ajattelu näyttää meilläkin saavan tukea keskeisiltä medioilta, on aivan kuin ”uusmilitaristinen” toimittajakunta leikittelisi sodalla.
On syytä tarkastella kriittisesti niin Venäjän oligarkkisen hallinnon kuin EU:n toimia ennen Ukrainan kriisiä ja sen aikana. Kattava ja perusteellinen arvio tarvitaan myös Yhdysvaltojen roolista Ukrainan tapahtumissa.
Mielestäni on tarvetta nykyistä monipuolisempaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun myös meillä Suomessa. Siihen Richard Sakwan teos ”Taistelu Ukrainasta, kuinka idän ja lännen intressit törmäsivät” antaa hyvin aineksia.
perjantai 1. joulukuuta 2017
Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutos
Sotilaallista liittoutumista avoimesti tai peitetysti ajavat tahot puhuvat usein ”turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön” muutoksesta. Siksi muka pitää hakeutua yhä syvemmälle läntiseen sotilasblokkiin ja olla valmis päättämään Naton täysjäsenyydestä.
Miten toimintaympäristö sitten on muuttunut Suomen lähialueella kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen? EU ja Nato ovat laajenneet Itä-Eurooppaan ja Baltiaan. Lisäksi Suomi on tehnyt kumppanuussopimuksen ja isäntämaasopimuksen Naton kanssa ja erilliset kahdenväliset sopimukset Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa. JEF-sopimuksella maamme liitettiin Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan joukkoihin. Viimeksi Suomi on liittynyt EU:n puolustusyhteistyöhön. Tavallinen kansalainen on huomannut muutoksen toistuvista ilmasotaharjoituksista ja kasvaneesta Venäjän uhalla pelottelusta.
Ratkaisut on tehty johtavien poliitikkojen ja upseerien pienessä piirissä keskustelematta kunnolla edes eduskunnassa. Yhdysvaltojen lentokoneiden vierailu vuonna 2016 Rissalaan oli osa Naton yleiseurooppalaista voimannäyttöä Venäjälle, ja USA kutsui tänne itse itsensä. Tämä tuli yllätyksenä poliitikoille.
Pelkistäen voikin sanoa, että Suomen toimintaympäristöä on eniten muuttanut Naton sotilaallisen läsnäolon lisääntyminen Itämerellä - Baltiassa ja Puolassa. Onko vastaus tähän luopuminen lopustakin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta?
Suomen maantieteellinen, geopoliittinen asema ei kuitenkaan ole muuttunut. Lähellämme sijaitsee miljoonakaupunki Pietari, jonka turvallisuudesta naapurimaamme on kiinnostunut kuten ennenkin. ”Maantieteelle emme voi mitään”, sanoi Paasikivi. Moskovassa pitää voida luottaa siihen, ettei Venäjään kohdistu sotilaallista uhkaa Suomen alueelta. Jatkosodan jälkeen tämä ymmärrettiin Suomen poliittisessa johdossa, ja tämä on liittoutumattomuuden muuttumaton perusta. Siitä luopumiseen tarvitaan vahvat syyt, koska se on olennainen osa alueellista vakautta ja sillä on kansan laaja tuki. Löysät puheet Venäjän uhasta eivät tähän riitä. – Sotilaallinen liittoutuminen taas varmistaisi, että joutuisimme suurvaltakriisissä osapuoleksi.
Olen iloinen, että eduskuntapuolue Vasemmistoliitto esittää ns. isäntämaasopimuksen irtisanomista, ja odotan innolla presidenttiehdokkaiden kantaa asiaan. Toivottavasti keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta nyt monipuolistuu viimeaikaisen sotilaallisen intoilun sijaan.
Suurin toimintaympäristön muutos Suomenkin kohdalla on ilmastonmuutos, eikä siihen vastata suurillakaan sotaharjoituksilla, asevarustelua lisäämällä tai sotilaallisella liittoutumisella - ne vain pahentavat tilannetta. Resurssit tarvitaan ilmastokriisin ratkaisuun.
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
Trollijahdissa
Tarjoan oman kotikutoisen selityksen Venäjän trolleille meillä Suomessa. Luovutan sen aivan ilmaiseksi jahtaajille, eihän minulle kukaan maksa mielipiteistäni, perustelluistakaan.
Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi kytkettiin pikaisesti Naton kumppanuuteen. Yhteistyö on syventynyt Naton ja ”lännen” kanssa jatkuvasti. Hyökkäyssotaan mahdollistava ns. isäntämaasopimus solmittiin syksyllä 2014. Vuonna 2016 solmittiin kahden väliset sopimukset Yhdysvaltojen ja Iso -Britannian kanssa ja tänä vuonna sopimus Iso-Britannian johtamien nopean toiminnan JEF -joukkojen kanssa. Ne voivat operoida maailmanlaajuisesti ja osallistua hyökkäystoimiin Suomen alueelta.
Tämä kehitys on tapahtunut pienen piirin päätöksin ja sen vuoksi ratkaisujen nauttima kunnioitus kansan syvien rivien keskuudessa ei välttämättä ole korkea.
Suuret mediatalot ovat rummuttaneet vuosia välttämättömyyttä liittyä Natoon Venäjän uhan vuoksi. Ukrainan kriisi sai ne aivan hekuman valtaan. Lähes päivittäin iltapäivälehtien lööpit ja Hesarin ja Ylen uutiset kertoivat, millainen mörkö Venäjä on.
Kun Venäjän sotilaallinen uhka ammuttiin alas, syntyi väite Venäjän aggressiivisesta informaatiovaikuttamista, hybridisodasta. Sitä harjoittaa, väitteen mukaan Pietarissa oleva trollitehdas. Niinpä Suomessa alkoi trollijahti. Kaikki tämä tapahtui suuren julkisen kohun vallitessa. Ja rupesihan trolleja löytymään, kuten noitia aikanaan. Puolustushallinnon tutkija oikein listasi nimeltä mainiten Venäjän trolleja. Niitä sai myös paljastaa Ylen toimittajalle ja hän laati sitten aiheesta uutisartikkelinkin. Homma jatkuu, vaikka itse puolustusministeri on epäillyt tarvetta siihen. Taitaa olla järkevämpi kuin jotkut alaisensa.
Aihetta on käsitelty julkisuudessa hyvin yksipuolisesti. Äänessä ovat olleet trollien metsästäjät, kuten torstain 23.11. Yle-puheen ohjelmassakin.
Kaikesta rummutuksesta ja trollien jahtaamisesta huolimatta Suomen kansan enemmistö ei lämpene sotilaalliseen liittoutumiseen. Kyllä kansan keskuudessa Natoon hivuttaminen tajutaan, sen vuoksi on hermostuttu jatkuvaan, yksipuoliseen mediavyörytykseen. Somessa kielenkäyttö kovenee ja kohdistuu nimittelynä henkilöön. Siitä ovat saaneet osansa Venäjän trollien metsästäjätkin. Eikä siihen tarvita mitään Pietarin trollitehdasta, pystymme siihen itsekin kiukuspäissämme ja vielä paremmin.
Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi kytkettiin pikaisesti Naton kumppanuuteen. Yhteistyö on syventynyt Naton ja ”lännen” kanssa jatkuvasti. Hyökkäyssotaan mahdollistava ns. isäntämaasopimus solmittiin syksyllä 2014. Vuonna 2016 solmittiin kahden väliset sopimukset Yhdysvaltojen ja Iso -Britannian kanssa ja tänä vuonna sopimus Iso-Britannian johtamien nopean toiminnan JEF -joukkojen kanssa. Ne voivat operoida maailmanlaajuisesti ja osallistua hyökkäystoimiin Suomen alueelta.
Tämä kehitys on tapahtunut pienen piirin päätöksin ja sen vuoksi ratkaisujen nauttima kunnioitus kansan syvien rivien keskuudessa ei välttämättä ole korkea.
Suuret mediatalot ovat rummuttaneet vuosia välttämättömyyttä liittyä Natoon Venäjän uhan vuoksi. Ukrainan kriisi sai ne aivan hekuman valtaan. Lähes päivittäin iltapäivälehtien lööpit ja Hesarin ja Ylen uutiset kertoivat, millainen mörkö Venäjä on.
Kun Venäjän sotilaallinen uhka ammuttiin alas, syntyi väite Venäjän aggressiivisesta informaatiovaikuttamista, hybridisodasta. Sitä harjoittaa, väitteen mukaan Pietarissa oleva trollitehdas. Niinpä Suomessa alkoi trollijahti. Kaikki tämä tapahtui suuren julkisen kohun vallitessa. Ja rupesihan trolleja löytymään, kuten noitia aikanaan. Puolustushallinnon tutkija oikein listasi nimeltä mainiten Venäjän trolleja. Niitä sai myös paljastaa Ylen toimittajalle ja hän laati sitten aiheesta uutisartikkelinkin. Homma jatkuu, vaikka itse puolustusministeri on epäillyt tarvetta siihen. Taitaa olla järkevämpi kuin jotkut alaisensa.
Aihetta on käsitelty julkisuudessa hyvin yksipuolisesti. Äänessä ovat olleet trollien metsästäjät, kuten torstain 23.11. Yle-puheen ohjelmassakin.
Kaikesta rummutuksesta ja trollien jahtaamisesta huolimatta Suomen kansan enemmistö ei lämpene sotilaalliseen liittoutumiseen. Kyllä kansan keskuudessa Natoon hivuttaminen tajutaan, sen vuoksi on hermostuttu jatkuvaan, yksipuoliseen mediavyörytykseen. Somessa kielenkäyttö kovenee ja kohdistuu nimittelynä henkilöön. Siitä ovat saaneet osansa Venäjän trollien metsästäjätkin. Eikä siihen tarvita mitään Pietarin trollitehdasta, pystymme siihen itsekin kiukuspäissämme ja vielä paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)