Mihin USA meitä tarvitsee?

Eliittimme piirissä on viime vuosina voimistunut halu tukeutua liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa. Siinä tarkoituksessa hallitus on tehnyt kahdenvälisen yhteistyösopimuksen vuonna 2016 ja tänä vuonna yhdessä Ruotsin kanssa kolmen välisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Näin yritetään kiertää kansan sitkeää Nato-jäsenyyden vastustusta. Näistä sopimuksista ei ole käyty edes eduskunnassa laajempaa keskustelua. Puhumattakaan avointa kansalaiskeskustelua siitä, mihin tällainen liittoutuminen maailman mahtavimman sotilasmahdin kanssa voi meidät johtaa.

Niiden, jotka sinnikkäästi uskovat apuun merten takaa sotilaallisen kriisin uhatessa meitä, kannattaa tutustua Yhdysvaltojen kantaan, kun Natoa perustettiin. Eurooppalaiset halusivat sopimukseen automaattisen turvallisuustakuun, mutta Yhdysvaltojen neuvottelijat tiesivät, ettei kongressi suostuisi luopumaan perustuslaillisesta oikeudestaan päättää sodasta ja rauhasta, semminkään jonkun kaukaisen tuiki tuntemattoman maankolkan vuoksi. Niinpä Natossakin Yhdysvallat, sen kuuluisan 5. artiklan mukaan ”auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi”.
Asiaa ei muuta miksikään Naton apulaispääsihteerin hehkutus turvatakuista Suomen vierailullaan. Se on pelkkää mielikuvamainontaa, kun haetaan maksajia kasvavalle asevarustelulle.

Yhdysvallat tarvitsee meitä välittömästi Baltian puolustukseen ja aseiden ostoon. Yhdysvalloista on hankittava F-35 hävittäjiä vähintään kymmenellä miljardilla ja sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla. ”Läntiseen” arvoyhteisöön kelpaaminen vaatii puolustusmenojen rajua lisäämistä. Hallitus esittääkin 40 prosentin lisäystä 2,9 miljardista 4,5 miljardiin vuoteen 2022 ulottuvassa kehysbudjetissa.
Yhdysvallat tarvitsee meitä myös sotimaan eri puolilla maailmaa. Olemme olleet jo Afganistanissa ja Irakissa turvaamassa ”demokratiaa ja ihmisoikeuksia”. Uudet hävittäjät aseistetaan jo alun perin hyökkäystehtäviin toisin kuin Hornetit, jotka muutettiin matkan varrella torjuntahävittäjistä rynnäkkökoneiksi. Tänä vuonna niihin lopulta saadaan ilmasta maahan ammuttavat ohjukset ja olemme valmiit tositoimiin, kun vain kutsu käy.

Suurvallan kanssa voi joutua myös rikoskumppaniksi, kuten on käynyt Romanialle ja Liettualle yhteistyössä CIA:n vankien laittomissa pidätyksissä ja kidutuksissa. Viroon on tullut sinkkiarkkuja ulkomaisilta sotaretkiltä. Liittolaisuus maailman mahtajan kanssa kaventaa ulkopoliittista liikkumavaraa. Suomellakaan ei ollut kanttia liittyä YK:n ydinaseidenkieltosopimukseen Yhdysvaltojen kielteisen kannan vuoksi.

Kannattaako meidän vaarantaa haurasta turvallisuuttamme epävarmalla liitolla, jossa joudumme suoraan suurvaltojen pelinappulaksi ja maailman mahtajan etujen toteuttajaksi. Semminkään, kun ne eivät tippaakaan auta meitä todellisten turvallisuusuhkien: köyhyyden, ydinaseiden, ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin ratkaisemisessa. Päinvastoin syövät niiltä resursseja.