Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutos

Sotilaallista liittoutumista avoimesti tai peitetysti ajavat tahot puhuvat usein ”turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön” muutoksesta. Siksi muka pitää hakeutua yhä syvemmälle läntiseen sotilasblokkiin ja olla valmis päättämään Naton täysjäsenyydestä.

Miten toimintaympäristö sitten on muuttunut Suomen lähialueella kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen? EU ja Nato ovat laajenneet Itä-Eurooppaan ja Baltiaan. Lisäksi Suomi on tehnyt kumppanuussopimuksen ja isäntämaasopimuksen Naton kanssa ja erilliset kahdenväliset sopimukset Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa. JEF-sopimuksella maamme liitettiin Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan joukkoihin. Viimeksi Suomi on liittynyt EU:n puolustusyhteistyöhön. Tavallinen kansalainen on huomannut muutoksen toistuvista ilmasotaharjoituksista ja kasvaneesta Venäjän uhalla pelottelusta.

Ratkaisut on tehty johtavien poliitikkojen ja upseerien pienessä piirissä keskustelematta kunnolla edes eduskunnassa. Yhdysvaltojen lentokoneiden vierailu vuonna 2016 Rissalaan oli osa Naton yleiseurooppalaista voimannäyttöä Venäjälle, ja USA kutsui tänne itse itsensä. Tämä tuli yllätyksenä poliitikoille.
Pelkistäen voikin sanoa, että Suomen toimintaympäristöä on eniten muuttanut Naton sotilaallisen läsnäolon lisääntyminen Itämerellä - Baltiassa ja Puolassa. Onko vastaus tähän luopuminen lopustakin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta?

Suomen maantieteellinen, geopoliittinen asema ei kuitenkaan ole muuttunut. Lähellämme sijaitsee miljoonakaupunki Pietari, jonka turvallisuudesta naapurimaamme on kiinnostunut kuten ennenkin. ”Maantieteelle emme voi mitään”, sanoi Paasikivi. Moskovassa pitää voida luottaa siihen, ettei Venäjään kohdistu sotilaallista uhkaa Suomen alueelta. Jatkosodan jälkeen tämä ymmärrettiin Suomen poliittisessa johdossa, ja tämä on liittoutumattomuuden muuttumaton perusta. Siitä luopumiseen tarvitaan vahvat syyt, koska se on olennainen osa alueellista vakautta ja sillä on kansan laaja tuki. Löysät puheet Venäjän uhasta eivät tähän riitä. – Sotilaallinen liittoutuminen taas varmistaisi, että joutuisimme suurvaltakriisissä osapuoleksi.

Olen iloinen, että eduskuntapuolue Vasemmistoliitto esittää ns. isäntämaasopimuksen irtisanomista, ja odotan innolla presidenttiehdokkaiden kantaa asiaan. Toivottavasti keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta nyt monipuolistuu viimeaikaisen sotilaallisen intoilun sijaan.

Suurin toimintaympäristön muutos Suomenkin kohdalla on ilmastonmuutos, eikä siihen vastata suurillakaan sotaharjoituksilla, asevarustelua lisäämällä tai sotilaallisella liittoutumisella - ne vain pahentavat tilannetta. Resurssit tarvitaan ilmastokriisin ratkaisuun.