Liittoutumisen kannattajat käyttävät perustelua, että Suomi kuuluu länteen ja sen vuoksi on hakeuduttava Naton kylkeen, niin lähelle kuin mahdollista, vaikka kansan enemmistö täysjäsenyyttä vastustaakin. Muuten joudumme Putinin Venäjän ”etupiiriin”. Varsinkin mediassa on keksitty monenlaista uhkaa Venäjän taholta, vaikka hyvin tiedetään ettei Venäjällä ole mitään vaatimuksia Suomen suhteen. Nykyinen vakaa tilanne maidemme välillä vastaa myös Venäjän turvallisuusintressiä tällä suunnalla.
Suomi on kuulunut kulttuurisesti ”länteen” katolisuuden tulosta asti, mutta maantieteellisesti olemme idän ja lännen välissä. Pienen maan vastuullinen poliittinen johto ottaa tämän huomioon, eikä suin päin ryntää liittoutumaan sotilaallisesti kenenkään kanssa. Varsinkin kun meillä on hyvät kokemukset viime sotien jälkeiseltä ajalta YYA:n aikanakin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Presidentti Kekkonen korosti voimakkaasti puolueettomuutta suurvaltojen välissä ja halusi turvata sillä ulkopoliittisen liikkumavaran. Se antoikin mahdollisuuden aktiivisiin rauhanaloitteisiin ja toi tunnustuksena ETYK:in isännyyden vuonna 1975.
Toisenkinlaisesta politiikasta on kokemusta. Suomessa etsittiin 20- ja 30-luvuilla turvaa maamme ulkopuolelta ja lopulta jouduttiin 1941 Hitlerin Saksan liittolaiseksi hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sotilasjohto oli jääkäritaustansa ansiosta erittäin aktiivinen Saksan-suhteiden rakentaja. Akateeminen Karjala-Seura ja suojeluskunnat muokkasivat henkistä ilmapiiriä vihollisuuksille otolliseksi. Niinpä syksyllä 1939 Moskovaan lähteviä neuvottelijoita evästettiin kansanjoukkojen toimesta ”ei tuumaakaan isänmaasta” ja ulkoministeri Erkko antoi neuvottelijoille ohjeen ”unohtakaa että Venäjä on suurvalta”. Niinpä rajaa ei suostuttu siirtämään 70 kilometrin, silloisen tykinkantaman päähän Leningradista. Paasikivi totesikin myöhemmin, talvisota oli ”Erkon sota”. Valitettavasti Erkon arkiston salassapitoa jatkettiin vuosituhannen alussa 30 vuodella lukuunottamatta kahta tutkijaa.
Sodissa menetettiin kaatuneina 95 000 nuorta miestä ja Karjala. Henkisesti ja ruumiillisesti vammautuneita oli moninkertainen määrä. Tämän päivän sodat ovat vielä kauheampia, uhreista 80-90 prosenttia on siviilejä - naisia, lapsia ja vanhuksia. Erityisesti naisten kohtalo on hirvittävä, raiskauksista on tullut yksi sodankäynnin muoto.
Suurvaltasota saattaisi johtaa jopa laajamittaiseen ydinaseiden käyttöön, jonka seurauksia on vaikea edes kuvitella. Siinä sodassa ei ole voittajia.
Sen vuoksi pienen maan on kansalaisten turvallisuuden vuoksi viisainta tehdä rauhanaloitteita, edistää diplomaattisia ratkaisuja ja tukea aloitetta ydinaseettomasta maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti