Ei iskua Syyriaan

Huhtikuun 14 vuonna 2018

Sotahaukat ovat iskeneet Syyriaan ojentaakseen Assadia sotarikoksista. Tosin kemiallisen aseen käytöstä on vain ollut median kertomuksia, ei tutkittua tietoa. Isku Syyriaan on toteutettu kyseenalaisin perustein, tekemättä kunnon arviota sen vaikutuksista.

Tällä kertaa ohjusannos tuplattiin viime vuodesta noin sataan. Ne maksavat pari miljoonaa dollaria kappale. Aseteollisuus on siis jo voittanut tämänkin sodan.
”Lännen” sotahaukkoina ovat jälleen olleet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia. Ranskan Macronilla on ongelmia lakkoliikkeen vastustaessa työehtoja heikentäviä ”uudistuksia”, ja Britannian Maylla on päänsärkynä Brexit ja alhainen suosio. Trumpin hallinto on epäsuosittu, hajanainen ja rikostutkintojen kohteena. Ulkoista vihollista siis kaivataan.

Samat maat ovat ”Syyrian ystävinä” myyneet aseita Syyrian oppositiolle yli 20 miljardin arvosta. Maltillinen oppositio on sodassa tuhoutunut ja ääri-islamistit nousseet keskeiseksi hallituksen vastavoimaksi. Maiden Nato-liittolainen Turkki miehittää kurdien demokraattista Afrinia Pohjois-Syyriassa.
Vuonna 2001 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen tekaistuin perustein Afganistaniin, vuonna 2003 Irakiin. Vuonna 2011 ajettiin Libya kaaokseen syrjäyttämällä Moammar Gaddafin hallinto. Viimeksi on Syyria ajettu sisällissotaan ja kaaokseen. Tuloksena on valtava pakolaisongelma lähialueella, pieni osa heistä on tullut Eurooppaan.

Sotimisen inhimillinen ja taloudellinen hinta on suunnaton. Talousnobelisti Joseph Stiglitz laski vuonna 2015, että Irakin sota oli maksanut Yhdysvalloille 6000 miljardia dollaria, josta valtaosa päätyi sotabisnekseen sijoittaneiden taskuun. Bisneseliitti on kyennyt johtamaan sotahaukkojen avulla politiikkaa ja tekemään jännityksen kiristämisestä ja vastakkainasettelusta normaalia politiikkaa. Iskut Syyriaan hyödyttävät asebisnestä ja pahentavat jännitystä suurvaltojen välillä. Asefirmat voivat odottaa uusia tilauksia ja osakkeenomistajat muhkeita osinkoja.

Sotimalla ei voida ratkaista Lähi-Idänkään ongelmia. Sotaa laajentamalla niitä tuotetaan lisää ja ensimmäisenä kärsii siviiliväestö, ei al Assad. On palattava neuvottelupöytään ja ryhdyttävä etsimään diplomaattista ratkaisua, tätä rauhanliike vaatii. Ydinaseiden aikana se on meidän kaikkien etu, ei kevytmielinen jännityksen kiristäminen suurvaltojen välillä. "Silmä silmästä johtaa siihen, että kohta kaikki on sokeita".