keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Poistetaan leipäjonot

Eduskuntavaalien alla näyttää siltä, että hyvin yleisesti on lähtökohdaksi hyväksytty raamatullinen ajatus ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Edes vakavaa pohdintaa siitä, miten 90-luvun laman ja sosiaaliturvan leikkausten seurauksena syntyneet leipäjonot poistettaisiin, en ole nähnyt. Halutaanko niistä kenties kannustavan sosiaaliturvan pysyviä muistomerkkejä? Silloin lapsuutensa menettäneistä puhutaan ”laman lapsina”, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjäyttämiksi. Juhlapuheissa heitä muistetaan ja joskus ehdokaskin saattaa valitella heidän kovaa kohtaloaan, mutta todella vaikuttavia toimenpiteitä ”ei ole varaa” ehdottaa.

Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.

Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 - 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.

Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.

Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille.

Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.

https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti