Pörssiyhtiöt jakavat tänä keväänä 13,5 miljardia osinkoina Helsingin pörssissä. Viime vuonna yhtiöt jakoivat osinkoja kaikkiaan 26 miljardin edestä, joten jakovaraa on.
SKP on neljä miljardia maksavan perusturvan rahoittamiseksi tehnyt kymmenkohtaisen ohjelman. Se tuo valtion kirstuun lähes kahdeksan miljardia euroa.
Kataisen hallituksen alentama yhteisövero korotetaan EU:n keskitasolle 24 prosenttiin, se tuottaa miljardin vuodessa. Vuonna 2006 poistetun varallisuusveron palauttaminen ja korottaminen kaksinkertaiseksi tuo 350 miljoonaa. Perintö- ja lahjaveron korottaminen puolella (50%) tuo valtiolle 450 miljoonaa vuodessa. Pääomatulojen verottaminen samoin kuin muita ansiotuloja, myös kunnallisverotus mukana, tuo arviolta 1,3 miljardia verotuloja lisää nykyiseen verrattuna.
Erilaisten yhteisöjen muun muassa eläkerahastojen, sijoitusrahastojen ja säätiöiden maksamille verovapaille osingoille säädetään 15 prosentin vero Saksan malliin. Se tuo 1,2 miljardia. Yli 76100 euroa tienaavien tuloveron korotus 10 prosenttiyksikköä tuo 500 miljoonaa yhteiseen kassaan.
Teollisuuden energiaveron alennus 600 miljoonaa tulee poistaa. Lentomatkailun verovapaudelle ei ole perusteita. Sen poisto tuo 200 miljoonaa ja ilmaisten päästöoikeuksien poisto 100 miljoonaa. Työnantajien sivukulujen alennusten poistaminen muilta kuin alle 10 työntekijän yrityksiltä tuo 2 miljardia euroa vuodessa.
Yhteensä nämä verojen ja maksujen korotukset toisivat valtiolle 7,7 miljardia euroa vuodessa. Lisäksi voidaan säätää pörssikaupalle varainsiirtovero, hiilidioksidiveroa korottaa ja harmaan talouden hillitseminen jäisi vielä keinovalikoimaan.
Hävittäjähankinnoista luopuminen keventäisi tuntuvasti tulevien vuosien menopaineita. Ne maksavat vähintään miljardi euroa vuodessa seuraavien 30 vuoden aikana.
Professori Teppo Krögerin mukaan vanhustenhoidon nostaminen pohjoismaiselle tasolle vaatisi sattumalta lisää rahaa myös miljardi euroa vuodessa. Kumpaan meillä on suurempi tarve ja rahaa siihen. Vanhusten hoitoon laitettu raha kiertää kansantaloudessamme ja työllistää, hävittäjiin upotettu raha katoaa rapakon taakse. Tämä hiukan populistinen vertailu kuvaa hyvin itse asiassa koko SKP:n Perusturva-aloitetta ja sen rahoitusta. Se nostaa kotimaista kysyntää ja työllistää, se leikkaa kerskakulutusta ja hillitsee ilmastokriisiä. Se lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa ja sillä on monia myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveydestä alkaen koko yhteiskuntaan.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2019
perjantai 15. maaliskuuta 2019
Ulos oravanpyörästä koko maailmassa
Kulutusyhteiskunnan hullunmyllyn talouskasvun pakko on lisännyt teknologiavihamielisyyttä meidänkin maassamme. Mutta onko ”palaaminen kivikauteen” ympäristöongelmien ja ilmastokriisin ratkaisu? Pääoman kasvupakko kapitalistisessa yhteiskunnassa on se varsinainen syy kaikenlaisten, usein varsin lyhytikäisten härpäkkeiden tuotantoon markkinoille. Julkisia palvelujakin muutetaan markkinaehtoisiksi yksityistämällä ja sielläkin voitontavoittelu määrää toiminnan luonteen. Kuten olemme niin näkyvästi tulleet sen viime kuukausina huomaamaan vanhusten hoivakotien toiminnassa. Kaikkein räikeimmillään kapitalistinen voitontavoittelu näkyy finanssimarkkinoilla, jossa rahalla tehdään rahaa nopeita voittoja saalistaen.
Raha ei kuitenkaan sikiä markkinoilla keinotellen. Uutta jaettavaa syntyy vain tavaratuotannossa, jossa maksamattomasta lisätyöstä tulee kaikkien voittojen lähde. Sen vuoksi finanssikapitalismikin tarvitsee reaalista tuotantoelämää ja talouskasvunpakkoa. Sen takia palkka- ja työehtoja poljetaan.
Nykyaikainen teknologia tarjoaa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ympäristöongelmien voittamiseen ja ilmastokatastrofin torjumiseen. Uusiutuvan energian tuotannolle on maassamme mittavat mahdollisuudet. Mutta menneen hallituksen energiapoliittiset linjaukset ovat menneen ajan haikailua, ydinvoiman lisääminen ja metsien hakkuun kiihdyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon on energiaprofessorien kannanoton mukaan erittäin riskialtista.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetty uusi simulointimalli osoittaa, kuinka pääosin aurinkoon ja tuuleen perustuva sähköjärjestelmä voi toimia kaikkialla maailmassa hyödyntämällä ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ilman mitään hiili- tai ydinvoiman tasausjärjestelmää.
Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, jossa valtioiden pitää saada aikaiseksi ekologinen rakennemuutos koko maailmassa. Se ei onnistu markkinavoimilta. Perustan sille muodostaa uusiutuvan energian tuotanto ja sen säästäminen. Biopolttoaineet eivät ole sitä. Ne ovat ilmaston kannalta jopa neljä kertaa haitallisempia kuin fossiiliset polttoaineet Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan.
Erittäin mielenkiintoinen teknologinen innovaatio on kasvisten ja perunan tuottaminen hydroponisella, vesiviljelymenetelmällä. Helsinkiläisen ravintolan kokeilussa kasvisten tuotanto on osoittautunut jopa 50 prosenttia halvemmaksi kuin tukusta saadut tuotteet. Mallin toteuttaminen laajassa mitassa paikallisesti koko yhteiskunnassa merkitsisi todellista läpimurtoa kaupunkiviljelyssä. Sen ilmastovaikutukset olisivat valtavat myönteisessä mielessä. Onhan ruuan osuus ja sen rahtaaminen ympäri maailmaa ilmastopäästöistä kolmannes.
Vieläkin kiinnostavampi menetelmä on aeroponinen teknologia. Suomen siemenperunakeskus tuottaa menetelmällä siemenperunoita Tyrnävällä. Kun perinteisessä menetelmässä saadaan neljä -kahdeksan mukulaa juuresta, aeroponisessa menetelmässä niitä saadaan sata.
Onnistuakseen koko yhteiskunnan mittakaavassa nämä toimet vaativat tuotantoon ja rahoitukseen puuttumista valtiovallan toimenpitein. Tarvitaan konkreettinen muutosohjelma, jolla ilmastoliike voi painostaa valtioita tarpeellisiin ratkaisuihin. Muutoksen vaatima rahoitus on otettava sieltä, missä rahaa on eli suurituloisilta ja finanssikeinottelijoilta ja kasvavista sotilasmenoista.
Tavoitteena pitää olla eriarvoisuuden voittaminen maailmanlaajuisesti. Käyttäähän "lännen" 20 prosenttinen väestö 80 prosenttia maapallon luonnonvaroista ja rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolikas. Koululaisten maailmanlaajuinen liike osoittaa meille suunnan.
Ohjelman ydinajatus täytyy olla kehittyvän tuotantoteknologian saaminen palvelemaan ihmistä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä keinottelijoiden voitontavoittelun vaatimaa talouskasvua. Sitä polkua kulkemalla voimme vapautua vahingollisesta kerskakulutuksesta ja ”kasvunpakosta” ja päästä kohtuulliseen elämänlaatuun ja toisenlaiseen yhteiskuntaan yhteisellä maapallolla. Vain sitä kautta voimme ratkaista turvallisuuttamme uhkaavan eriarvoisuuden ja ilmastokriisin.
Tarpeettomasta tuotannosta luopuminen, poliittinen ja teknologinen vallankumous vapauttaa meidät lyhyempään työaikaan ja antaa enemmän tilaa kulttuurille ja kehittävälle vapaa-ajalle ja perheelle. Muuttaa maailman inhimillisemmäksi paikaksi elää.
Raha ei kuitenkaan sikiä markkinoilla keinotellen. Uutta jaettavaa syntyy vain tavaratuotannossa, jossa maksamattomasta lisätyöstä tulee kaikkien voittojen lähde. Sen vuoksi finanssikapitalismikin tarvitsee reaalista tuotantoelämää ja talouskasvunpakkoa. Sen takia palkka- ja työehtoja poljetaan.
Nykyaikainen teknologia tarjoaa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ympäristöongelmien voittamiseen ja ilmastokatastrofin torjumiseen. Uusiutuvan energian tuotannolle on maassamme mittavat mahdollisuudet. Mutta menneen hallituksen energiapoliittiset linjaukset ovat menneen ajan haikailua, ydinvoiman lisääminen ja metsien hakkuun kiihdyttäminen biopolttoaineiden tuotantoon on energiaprofessorien kannanoton mukaan erittäin riskialtista.
Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kehitetty uusi simulointimalli osoittaa, kuinka pääosin aurinkoon ja tuuleen perustuva sähköjärjestelmä voi toimia kaikkialla maailmassa hyödyntämällä ainoastaan uusiutuvia energialähteitä ilman mitään hiili- tai ydinvoiman tasausjärjestelmää.
Nyt olemme sellaisessa tilanteessa, jossa valtioiden pitää saada aikaiseksi ekologinen rakennemuutos koko maailmassa. Se ei onnistu markkinavoimilta. Perustan sille muodostaa uusiutuvan energian tuotanto ja sen säästäminen. Biopolttoaineet eivät ole sitä. Ne ovat ilmaston kannalta jopa neljä kertaa haitallisempia kuin fossiiliset polttoaineet Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan.
Erittäin mielenkiintoinen teknologinen innovaatio on kasvisten ja perunan tuottaminen hydroponisella, vesiviljelymenetelmällä. Helsinkiläisen ravintolan kokeilussa kasvisten tuotanto on osoittautunut jopa 50 prosenttia halvemmaksi kuin tukusta saadut tuotteet. Mallin toteuttaminen laajassa mitassa paikallisesti koko yhteiskunnassa merkitsisi todellista läpimurtoa kaupunkiviljelyssä. Sen ilmastovaikutukset olisivat valtavat myönteisessä mielessä. Onhan ruuan osuus ja sen rahtaaminen ympäri maailmaa ilmastopäästöistä kolmannes.
Vieläkin kiinnostavampi menetelmä on aeroponinen teknologia. Suomen siemenperunakeskus tuottaa menetelmällä siemenperunoita Tyrnävällä. Kun perinteisessä menetelmässä saadaan neljä -kahdeksan mukulaa juuresta, aeroponisessa menetelmässä niitä saadaan sata.
Onnistuakseen koko yhteiskunnan mittakaavassa nämä toimet vaativat tuotantoon ja rahoitukseen puuttumista valtiovallan toimenpitein. Tarvitaan konkreettinen muutosohjelma, jolla ilmastoliike voi painostaa valtioita tarpeellisiin ratkaisuihin. Muutoksen vaatima rahoitus on otettava sieltä, missä rahaa on eli suurituloisilta ja finanssikeinottelijoilta ja kasvavista sotilasmenoista.
Tavoitteena pitää olla eriarvoisuuden voittaminen maailmanlaajuisesti. Käyttäähän "lännen" 20 prosenttinen väestö 80 prosenttia maapallon luonnonvaroista ja rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolikas. Koululaisten maailmanlaajuinen liike osoittaa meille suunnan.
Ohjelman ydinajatus täytyy olla kehittyvän tuotantoteknologian saaminen palvelemaan ihmistä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä keinottelijoiden voitontavoittelun vaatimaa talouskasvua. Sitä polkua kulkemalla voimme vapautua vahingollisesta kerskakulutuksesta ja ”kasvunpakosta” ja päästä kohtuulliseen elämänlaatuun ja toisenlaiseen yhteiskuntaan yhteisellä maapallolla. Vain sitä kautta voimme ratkaista turvallisuuttamme uhkaavan eriarvoisuuden ja ilmastokriisin.
Tarpeettomasta tuotannosta luopuminen, poliittinen ja teknologinen vallankumous vapauttaa meidät lyhyempään työaikaan ja antaa enemmän tilaa kulttuurille ja kehittävälle vapaa-ajalle ja perheelle. Muuttaa maailman inhimillisemmäksi paikaksi elää.
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Poistetaan leipäjonot
Eduskuntavaalien alla näyttää siltä, että hyvin yleisesti on lähtökohdaksi hyväksytty raamatullinen ajatus ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Edes vakavaa pohdintaa siitä, miten 90-luvun laman ja sosiaaliturvan leikkausten seurauksena syntyneet leipäjonot poistettaisiin, en ole nähnyt. Halutaanko niistä kenties kannustavan sosiaaliturvan pysyviä muistomerkkejä? Silloin lapsuutensa menettäneistä puhutaan ”laman lapsina”, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjäyttämiksi. Juhlapuheissa heitä muistetaan ja joskus ehdokaskin saattaa valitella heidän kovaa kohtaloaan, mutta todella vaikuttavia toimenpiteitä ”ei ole varaa” ehdottaa.
Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.
Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 - 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.
Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.
Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille.
Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.
https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu
Johtuneeko siitä, että olemme todistaneet koko tämän vuosituhannen ajan vaurauden keskittyvän pienen vähemmistön haltuun. Suomessakin seitsemän henkeä omistaa yhtä paljon kuin köyhin 40 prosenttia. Sitä kehitystä ei oikein osata tai uskalleta kyseenalaistaa. Sehän vaatisi kajoamista rikkaiden kukkaroon. 90-luvun sosiaaliturvan leikkauksista on tullut pysyviä, koska ne sopivat nykyiseen oikeistolaiseen ajatteluun. Tuloeroja kasvatetaan tahallaan yhteiskunnassa ja kestävyysvajeet ja velkaongelmat ovat köyhien syytä. Ainakin juuri heiltä on leikattu näiden ongelmien hoitamiseksi.
Tutkija Pertti Honkasen mukaan, jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun tasolla, sen pitäisi nyt olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Takuueläke on kuitenkin vain 785 euroa. Köyhien lasten määrä on noussut jo 150 000 lapseen ja lapsilisien reaaliarvoa on leikattu vuoden 1994 jälkeen 20 - 40 prosenttia. Korkeakouluopiskelijan opintorahan reaaliarvo on nyt noin 35 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 1992 opintotuki.
Vaatii tietenkin toisenlaisen maailman ajattelemista, jos halutaan poistaa köyhyys. Siihenhän meillä on varat, puuttuu vain poliittinen tahto. Jos leikkaisimmekin suuria tuloja ja omaisuuksia verotuksella yhteiseen kassaan, silloin jakovaraa olisikin huomattavasti enemmän. Alkaisimme verottaa rikkainta tulonsaajakymmenystä nykyistä huomattavasti kovemmin ja tukkisimme veroparatiisit. Samalla vähentäisimme ympäristölle vahingollista kerskakulutusta ja tekisimme ilmastoteon.
Silloin pystyisimme lopettamaan hyvinvointivaltion häpeätahran, leipäjonot. Siihen tarvitaan vain sosiaaliturvan korottamista EU:n köyhyysrajalle. Se on Suomessa yksinäiselle ihmiselle tällä hetkellä 1230 euroa kuukaudessa. 1200 euron perusturvan maksamista kaikille, jotka eivät saa muuten riittävää toimeentuloa. Pitkäaikaistyöttömille, opiskelijoille, sairaille ja vammaisille, pieneläkeläisille. Sanalla sanoen kaikille köyhille.
Laskelmien mukaan se vaatisi neljä miljardia euroa vuodessa ja olisi merkittävä tulonsiirto yhteiskunnassa. Sen kaikkia myönteisiä vaikutuksia on mahdoton edes laskea. Kotimainen kysyntä kasvattaisi työllisyyttä. Kenties monet köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sairastamisesta alkaen vähenisivät. Muistetaanpa Helsingin kaupungin poliisipäällikön sanat, parasta rikollisuuden torjuntaa on hyvinvointivaltio.
https://www.skp.fi/perusturva1200perustelu
torstai 31. tammikuuta 2019
Itsenäisen turvallisuuspolitiikan puolesta!
Hävittäjiin perustuva asejärjestelmä on kallis ja erittäin haavoittuva. Itsenäisen maanpuolustuksen kannalta se on myös ongelmallinen, lentäväthän hävittäjät vain myyjän luvalla. Joten ne eivät ole vaihtoehto sotilaalliselle liittoutumiselle, vaikka näin harhaanjohtavasti meille uskotellaan muun muassa Karjalaisen pääkirjoituksessa (Karjalainen 22.1.) Päinvastoin, ilmavoimien suosikki Hornettien korvaajaksi, F-35 monitoimihävittäjä sitoo meidät osaksi Yhdysvaltojen sotilaallista strategiaa. Se on turvallisuuspoliittinen ratkaisu.
Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.
Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.
Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista - turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.
Halvempi ja toimivampi järjestelmä itsenäisessä maanpuolustuksessa perustuu erilaisiin tykistöaseisiin, raketeista ilmatorjuntaohjuksiin ja panssarin torjuntaan sopiviin ”älyammuksiin”. Nämä eivät tarvitse pitkälle koulutettuja erityisosaajia kuten hävittäjät, vaan tavalliset varusmiehet pystyvät niitä käyttämään. Ne ovat käyttövalmiina ja toimintakunnossa ympäri vuorokauden, toisin kuin hävittäjät. Niitä on myös vaikea paikallistaa ja tuhota sodan oloissa ja ne ovat täysin meidän kontrollissamme.
Hävittäjät soveltuvat suurvaltojen sodankäyntiin. Tosin suurvallatkin ovat siirtymässä ohjuksiin ja miehittämättömiin lennokkeihin, droneihin. Ne vastannevat pääasiassa tulevaisuuden ilmavalvonnastakin, kun robotisaatio etenee vauhdilla sotateknologiassa. Ilmavoimien eläköityneen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan voimakas kehitys käynnistyi ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvun alussa.
Pienellä maalla ei ole varaa virheinvestointiin maanpuolustuksenkaan kohdalla. Sen vuoksi Suomen historian suurimmasta asevarusteluhankinnasta on käytävä avoin julkinen keskustelu. Mikä on sen luonnollisempi paikka kuin eduskuntavaalit. Silloin hankkeen maksajat voivat ottaa siihen kantaa. Toimivassa demokratiassa kansalaiset ovat valveutuneita päättämään itseään koskevista asioista - turvallisuuspolitiikassakin, ei pelkästään johtavien poliitikkojen, virkamiesten ja sotilaiden pieni piiri.
torstai 10. tammikuuta 2019
Minne Suomi aikoo pommittaa?
Moni on varmaan ihmetellyt, kuinka Naton ja erityisesti Yhdysvaltojen sotavoimat voivat ilmaantua toistuvasti Suomen maaperälle harjoittelemaan.
Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa tänä keväänä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”
Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”. Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.
Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani. Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.
Miettivätkö 19 maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin”, kun on käyty Alaskassa sovittamassa taidot yhteen Yhdysvaltojen sotakoneiston kanssa. Toisin oli Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin - ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa - julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.
Viimeisin ällistyksen aihe on Yhdysvaltojen johtamat Bold Quest -sotaharjoitukset Suomessa tänä keväänä. Ne ovat poikkeuksellisen kalliit: 4,5 miljoonaa euroa. Niihin osallistuu 2 000 sotilasta 19 maasta, heistä noin 700 suomalaisia. Puolustusministeriön mukaan harjoitellaan monikansallista yhteistoimintaa eri asejärjestelmillä maalta, mereltä ja ilmasta. Puolustusvoimien mukaan ”Tulenkäyttöä edellyttävät testaukset toteutetaan Rovajärven ampuma-alueella. Lentotoiminta toteutetaan Rissalan ja Rovaniemen lentokentiltä Rovajärven alueelle ja Rissalan lähialueelle.”
Valaistusta tilanteeseen tuli pukinkontista toimittaja Pentti Sainion uusimmassa kirjassa ”Minne Suomi pommittaa?”. Siinä konkaritoimittaja selvittelee 25 vuotta salaisina olleiden, nyt julkisiksi tulleiden asiakirjojen pohjalta tapahtumien kulkua.
Silmät pystyssä olen lukenut, kuinka Naton tarkkailijajäsenestä tuli rauhankumppanuuden kautta Naton kumppani. Kuinka syntyi ns. isäntämaasopimus, josta ei oikein tiedä, kuka on isäntä ja kuka renki, ja jonka nojalla Nato on ilmestynyt Suomeen. Sotilaallisesti liittoutumaton maamme on viety Naton harjoituksiin opettelemaan avun antamista Naton jäsenmaille 5. artiklan nojalla.
Miettivätkö 19 maata Yhdysvaltojen johdolla sitä, minne pommitetaan seuraavaksi? Nyt on Suomellakin valmius lähteä ”kansanvälisiin tehtäviin”, kun on käyty Alaskassa sovittamassa taidot yhteen Yhdysvaltojen sotakoneiston kanssa. Toisin oli Libyan pommitusten aikaan 2011, vaikka halua oli jo silloin - ainakin Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilla. Hornetit ovat vihdoin saaneet hyökkäämiseen sopivat ilmasta maahan ammuttavat JASSM -ohjukset ja viime syksynä lentäjät läpäisivät Alaskan harjoituksissa Yhdysvaltojen soveltuvuustestin tositoimiin.
Sainiota lukiessa pohdin, että kyseessä on ollut mestarillinen hybridivaikuttaminen. Pieni johtavien virkamiesten, sotilaiden ja poliitikkojen piiri on yhteistyössä ulkovaltojen edustajien kanssa vienyt meidät sotilaalliseen yhteistyöhön läntisten suurvaltojen kanssa. Tämä on tapahtunut kansalaisten tietämättä ilman asianmukaisia päätöksiä, ilman mitään keskustelua edes eduskunnassa - julkisuudesta puhumattakaan.
Suunnitellun hävittäjähankinnan kohdalla ei saisi käydä samoin.
maanantai 10. joulukuuta 2018
Rasismin syistä
Tärkeässä mielipidekirjoituksessa (Karjalainen 5.12.) vaaditaan, että ”nyt on aika kuunnella ja uskoa niitä, joiden arkea rasismi koskettaa”. Rasismin syiden ymmärtämiseksi on mielestäni tärkeää kuunnella myös niitä, jotka syyllistyvät rasismiin. Tulee nähdä ”yhteiskunnan rakenteissa piilevä rasismi”, kuten kirjoittajat huomauttavat. Vain siten voimme löytää toimivat keinot vapautua tästä ihmisarvoa polkevasta, syövän kaltaisesta yhteiskunnallisesta taudista.
Mikä osuus on hyvinvointivaltion murentamisella rasismin synnyn taustalla? Kun koulupojat eivät saa oppimiseen tarvitsemaansa tukea. Kun työttömiä nöyryytetään ja pakotetaan palkattomaan työhön, vaikka perustuslaki takaa oikeuden sosiaaliturvaan. Tai kun työntekijän on yritettävä pärjätä nollatuntisopimuksella tai pieneläkeläisen köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla. Tai kun ihminen ohjataan sosiaaliturvan täydennykseksi leipäjonoon. Kun työnantajat polkevat työ- ja palkkaehtoja ulkomaisella halpatyövoimalla.
Samaan aikaan rikkaat rikastuvat ja maksavat jopa alempaa veroprosenttia kuin peruspäivärahaa saava työtön. Helsingin pörssi on jakanut vuosittain ennätysosinkoja, jopa yli kymmenen miljardia kerrallaan. Pääomatulot on vapautettu kuntaverosta kokonaan, vaikka sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat rikkaidenkin ulottuvilla. Kuntien valtionavut ovat riittämättömät ja niinpä kunnat leikkaavat palvelujaan. Ne ovat kuitenkin tärkeitä juuri pienituloisille ihmisille.
Sosiaalitukien väärinkäytöksistä pidetään meteliä ja Kela perii ne takaisin sentilleen. Suurempia summia jää kuitenkin käyttämättä, kun asiakkaat eivät tunne oikeuksiaan. Suurtyöttömyys johtaa kovenevaan kilpailuun yhteiskunnassa, turvattomuus kasvaa, monet kokevat toivottomuutta ja yksinäisyyttä ongelmiensa kanssa. He eivät tule nähdyiksi, katoavat. Joillekin muukalaisviha ja pakolaisvastaisuus tarjoaa tavan tulla hyväksytyksi edes jossakin. Rasistiporukassa voidaan purkaa kiukkua myös kaikkia ”herroja” kohtaan.
Tämä sopii rikkaalle eliitille vaarattomana toimintana, sillä oikeistopopulistit ja äärioikeisto hyväksyvät leikkauspolitiikan ja suuntaavat katkeruuden toisiin köyhiin. Suurten pääomien omistajat, jotka ovat keränneet hyödyn eriarvoistavasta politiikasta, voivat köllötellä rauhassa vaikka ”veroparatiisissa”, sillä välin kun köyhät kivittävät toisiaan.
Kun työväenliike puhuu rasismin rakenteellisesta luonteesta ja vaatii muutosta leikkauspolitiikkaan. Silloin toisenlainen maailma on mahdollinen.
Mikä osuus on hyvinvointivaltion murentamisella rasismin synnyn taustalla? Kun koulupojat eivät saa oppimiseen tarvitsemaansa tukea. Kun työttömiä nöyryytetään ja pakotetaan palkattomaan työhön, vaikka perustuslaki takaa oikeuden sosiaaliturvaan. Tai kun työntekijän on yritettävä pärjätä nollatuntisopimuksella tai pieneläkeläisen köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloilla. Tai kun ihminen ohjataan sosiaaliturvan täydennykseksi leipäjonoon. Kun työnantajat polkevat työ- ja palkkaehtoja ulkomaisella halpatyövoimalla.
Samaan aikaan rikkaat rikastuvat ja maksavat jopa alempaa veroprosenttia kuin peruspäivärahaa saava työtön. Helsingin pörssi on jakanut vuosittain ennätysosinkoja, jopa yli kymmenen miljardia kerrallaan. Pääomatulot on vapautettu kuntaverosta kokonaan, vaikka sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelut ovat rikkaidenkin ulottuvilla. Kuntien valtionavut ovat riittämättömät ja niinpä kunnat leikkaavat palvelujaan. Ne ovat kuitenkin tärkeitä juuri pienituloisille ihmisille.
Sosiaalitukien väärinkäytöksistä pidetään meteliä ja Kela perii ne takaisin sentilleen. Suurempia summia jää kuitenkin käyttämättä, kun asiakkaat eivät tunne oikeuksiaan. Suurtyöttömyys johtaa kovenevaan kilpailuun yhteiskunnassa, turvattomuus kasvaa, monet kokevat toivottomuutta ja yksinäisyyttä ongelmiensa kanssa. He eivät tule nähdyiksi, katoavat. Joillekin muukalaisviha ja pakolaisvastaisuus tarjoaa tavan tulla hyväksytyksi edes jossakin. Rasistiporukassa voidaan purkaa kiukkua myös kaikkia ”herroja” kohtaan.
Tämä sopii rikkaalle eliitille vaarattomana toimintana, sillä oikeistopopulistit ja äärioikeisto hyväksyvät leikkauspolitiikan ja suuntaavat katkeruuden toisiin köyhiin. Suurten pääomien omistajat, jotka ovat keränneet hyödyn eriarvoistavasta politiikasta, voivat köllötellä rauhassa vaikka ”veroparatiisissa”, sillä välin kun köyhät kivittävät toisiaan.
Kun työväenliike puhuu rasismin rakenteellisesta luonteesta ja vaatii muutosta leikkauspolitiikkaan. Silloin toisenlainen maailma on mahdollinen.
maanantai 26. marraskuuta 2018
Ilmastonmuutos voidaan pysäyttää
Uusin kansainvälinen ilmastoraportti on vakavaa luettavaa. Ilmastonmuutos on välitön uhka ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Päästöjen vähennykset ja toisaalta hiilinielut ovat nopeimmat keinot pysäyttää vaarallinen kehitys. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen mukaan biopolttoaineiden päästöt ovat nelinkertaiset fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Ne eivät ole siis ratkaisu. Metsä on suurin hiilinielu Suomessa, mutta nyt hakkuita aiotaan lisätä laajentuville sellumarkkinoille. Lisähakkuut aiheuttavat hiilivarastojen pienenemisen. Se johtaa kasvihuonekaasujen merkittävään kasvuun ja mitätöi muiden sektoreiden tuottamat päästövähennykset. Jotta me tukisimme hiilen sidontaa, puiden on annettava kasvaa vanhemmiksi ja järeämmäksi.
Kun emme lisää metsien hakkuita nykyiseltä tasolta, teemme jo merkittävän ilmastoteon tuleville sukupolville. Sillä hiilinieluja tarvitaan juuri nyt ja lähivuosina.
Toinen helppo keino on jättää hallituksen suunnittelemat miljardeja maksavat uudet hävittäjät ja sotalaivat hankkimatta. Koska niillä ei torjuta ilmastonmuutosta, todellista turvallisuusuhkaamme. Asevarustelu ja sotiminen tuottavat jopa kuudenneksen suorista päästöistä, eikä niitä edes lasketa mukaan. Pahinta on kuitenkin tarpeellisten resurssien hukkakäyttö, on arvioitu että tiedemiehistä jopa neljännes työskentelee sotateollisuuden parissa. Kolmantena suurena ongelmana on asevarustelun vaikutus kansainvälisiin suhteisiin. Se pahentaa suurvaltojen vastakkainasettelua ja vaikeuttaa välttämätöntä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi käytännössä.
Suomella on siis mahdollisuus olla uudenaikaisen ajattelun edelläkävijänä pysyttämällä metsänhakkuut nykyisellä tasolla ja toimimalla aloitteellisesti aseriisunnan puolesta, jännityksen kiristymistä vastaan. Valtiovallan toimin voidaan ryhtyä uusiutuvan energian tuotannon ja säästön edistämiseen. Se voi työllistää merkittävästi. On hyvä muistaa, että nykyisestä sähköntuotantokapasiteetista on aikanaan VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan luotu valtion toimenpiteillä ainakin kaksi kolmannesta. Luopumalla hävittäjien velkahankkeesta nekin varat voidaan käyttää järkevämmin julkisiin investointeihin uusiutuvan energian hyväksi. Silloin tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä.
Kun emme lisää metsien hakkuita nykyiseltä tasolta, teemme jo merkittävän ilmastoteon tuleville sukupolville. Sillä hiilinieluja tarvitaan juuri nyt ja lähivuosina.
Toinen helppo keino on jättää hallituksen suunnittelemat miljardeja maksavat uudet hävittäjät ja sotalaivat hankkimatta. Koska niillä ei torjuta ilmastonmuutosta, todellista turvallisuusuhkaamme. Asevarustelu ja sotiminen tuottavat jopa kuudenneksen suorista päästöistä, eikä niitä edes lasketa mukaan. Pahinta on kuitenkin tarpeellisten resurssien hukkakäyttö, on arvioitu että tiedemiehistä jopa neljännes työskentelee sotateollisuuden parissa. Kolmantena suurena ongelmana on asevarustelun vaikutus kansainvälisiin suhteisiin. Se pahentaa suurvaltojen vastakkainasettelua ja vaikeuttaa välttämätöntä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi käytännössä.
Suomella on siis mahdollisuus olla uudenaikaisen ajattelun edelläkävijänä pysyttämällä metsänhakkuut nykyisellä tasolla ja toimimalla aloitteellisesti aseriisunnan puolesta, jännityksen kiristymistä vastaan. Valtiovallan toimin voidaan ryhtyä uusiutuvan energian tuotannon ja säästön edistämiseen. Se voi työllistää merkittävästi. On hyvä muistaa, että nykyisestä sähköntuotantokapasiteetista on aikanaan VTT:n johtavan tutkijan Pasi Vainikan mukaan luotu valtion toimenpiteillä ainakin kaksi kolmannesta. Luopumalla hävittäjien velkahankkeesta nekin varat voidaan käyttää järkevämmin julkisiin investointeihin uusiutuvan energian hyväksi. Silloin tulevat sukupolvet voivat kiittää meitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)