Onko Nato joulupukki?

Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa minua on hämmentänyt pari asiaa. Ensiksi tämä Venäjän uhka. 

 Tosiasiassa Venäjä vähensi radikaalisti asevoimiaan Suomen lähialueilla kylmän sodan jälkeen, eikä niitä ole lisätty. Esimerkiksi Itämerellä oli silloin 40 sukellusvenettä, nyt niitä on yksi tai kaksi. Naton ja Ruotsin laivastovoimat Itämerellä ovat ylivoimaiset Venäjään nähden. Leningradin sotilaspiiriin jäi maavoimien joukkoja 2000-luvun alussa 10-20 prosenttia kylmän sodan tasosta.

Venäjän maavoimien vahvuus on kokonaisuudessaan 230 000 miestä, saman suuruinen kuin Suomen armeijan sodan aikainen vahvuus. Nämä tiedot ovat Lontoon strategisen tutkimuslaitoksen julkaisemia ja ovat kiinnostuneiden saatavissa. Pekka Visuri on kirjoittanut aiheesta blogiin. Onko nyt niin, että valtamedia luo Venäjän uhkaa tietyssä tarkoituksessa? Pohjustetaanko sillä Nato-jäsenyyttä vai mitä?

Kannattaa myös muistaa, että Venäjän ulkomaankaupasta 40 prosenttia kulkee Itämeren kautta. Mahtaako Venäjä haluta alueelle sotilaallista selkkausta?

Toisena kummallisuutena minusta on tämä Nato-jäsenyydestä innostuminen. Jota siis tarvitaan torjumaan kuviteltua Venäjän uhkaa. Todellisuudessa se pilaa suhteemme Venäjään ja maksaa riihikuivaa rahaa, mutta sillä on myös välillisiä, inhimillisiä kustannuksia.

Nimittäin Natolla ei ole mitään automaattisia turvatakuita. Se kuuluisa 5. artikla edellyttää vain jäsenmailta yhteistä keskustelua kriisitilanteessa. Senpä vuoksi pienen uuden jäsenmaan pitää olla mielin kielin isojen kanssa, etenkin johtavan maan, Yhdysvaltojen kanssa. Pitää olla valmis lähtemään kaikkiin mahdollisiin ”liittokuntiin” ja sotiin kaikkialle maailmaan, kun USA:n etu niin vaatii. Nato-Suomelle käy kuten piskuiselle Virolle on käynyt, maailmalla sotimisesta on tullut jo ainakin yhdeksän ruumisarkkua. Sekin pitää ottaa huomioon Nato-jäsenyyden kustannuksissa.

Venäjän uhkakuvien lietsomisella saattaa olla hyvin konkreettisia tavoitteita armeijan piirissä. Uusien hävittäjien hankkimisen on arvioitu maksavan 10 miljardia euroa. Se on aika paljon leikkauspolitiikan oloissa, kun kaikesta tarpeellisesta leikataan ja leikataan. Tuo arvioitu summa saattaa vielä paisua jopa moninkertaiseksi, siitä on kokemusta Hornettien hankinnassa. Silloin vihollinen on hyvin tarpeen.

Olisiko meidän suomalaisten sittenkin viisainta uskoa, ettei Nato ole joulupukki ja luottaa enemmän omaan itsenäiseen turvallisuuspolitiikkaan. Se voisi perustua huolenpitoon kaikista kansalaisista vauvasta vaariin ja mummoon, ei sotilaalliseen pullisteluun.