tiistai 5. kesäkuuta 2018

Mihin USA meitä tarvitsee?



Eliittimme piirissä on viime vuosina voimistunut halu tukeutua liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa. Siinä tarkoituksessa hallitus on tehnyt kahdenvälisen yhteistyösopimuksen vuonna 2016 ja tänä vuonna yhdessä Ruotsin kanssa kolmen välisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Näin yritetään kiertää kansan sitkeää Nato-jäsenyyden vastustusta. Näistä sopimuksista ei ole käyty edes eduskunnassa laajempaa keskustelua. Puhumattakaan avointa kansalaiskeskustelua siitä, mihin tällainen liittoutuminen maailman mahtavimman sotilasmahdin kanssa voi meidät johtaa.

Niiden, jotka sinnikkäästi uskovat apuun merten takaa sotilaallisen kriisin uhatessa meitä, kannattaa tutustua Yhdysvaltojen kantaan, kun Natoa perustettiin. Eurooppalaiset halusivat sopimukseen automaattisen turvallisuustakuun, mutta Yhdysvaltojen neuvottelijat tiesivät, ettei kongressi suostuisi luopumaan perustuslaillisesta oikeudestaan päättää sodasta ja rauhasta, semminkään jonkun kaukaisen tuiki tuntemattoman maankolkan vuoksi. Niinpä Natossakin Yhdysvallat, sen kuuluisan 5. artiklan mukaan ”auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai sopimuspuolia ryhtymällä välittömästi, yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa, sellaiseen toimintaan, jonka se arvioi tarpeelliseksi”.
Asiaa ei muuta miksikään Naton apulaispääsihteerin hehkutus turvatakuista Suomen vierailullaan. Se on pelkkää mielikuvamainontaa, kun haetaan maksajia kasvavalle asevarustelulle.

Yhdysvallat tarvitsee meitä välittömästi Baltian puolustukseen ja aseiden ostoon. Yhdysvalloista on hankittava F-35 hävittäjiä vähintään kymmenellä miljardilla ja sotalaivoja 1,2 miljardilla eurolla. ”Läntiseen” arvoyhteisöön kelpaaminen vaatii puolustusmenojen rajua lisäämistä. Hallitus esittääkin 40 prosentin lisäystä 2,9 miljardista 4,5 miljardiin vuoteen 2022 ulottuvassa kehysbudjetissa.
Yhdysvallat tarvitsee meitä myös sotimaan eri puolilla maailmaa. Olemme olleet jo Afganistanissa ja Irakissa turvaamassa ”demokratiaa ja ihmisoikeuksia”. Uudet hävittäjät aseistetaan jo alun perin hyökkäystehtäviin toisin kuin Hornetit, jotka muutettiin matkan varrella torjuntahävittäjistä rynnäkkökoneiksi. Tänä vuonna niihin lopulta saadaan ilmasta maahan ammuttavat ohjukset ja olemme valmiit tositoimiin, kun vain kutsu käy.

Suurvallan kanssa voi joutua myös rikoskumppaniksi, kuten on käynyt Romanialle ja Liettualle yhteistyössä CIA:n vankien laittomissa pidätyksissä ja kidutuksissa. Viroon on tullut sinkkiarkkuja ulkomaisilta sotaretkiltä. Liittolaisuus maailman mahtajan kanssa kaventaa ulkopoliittista liikkumavaraa. Suomellakaan ei ollut kanttia liittyä YK:n ydinaseidenkieltosopimukseen Yhdysvaltojen kielteisen kannan vuoksi.

Kannattaako meidän vaarantaa haurasta turvallisuuttamme epävarmalla liitolla, jossa joudumme suoraan suurvaltojen pelinappulaksi ja maailman mahtajan etujen toteuttajaksi. Semminkään, kun ne eivät tippaakaan auta meitä todellisten turvallisuusuhkien: köyhyyden, ydinaseiden, ilmastonmuutoksen ja ekologisen kriisin ratkaisemisessa. Päinvastoin syövät niiltä resursseja.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Vuosisadan puhallus

Tekeillä on vuosisadan puhallus: hallitus valmistelee monitoimihävittäjien hankintaa, johon tulevina vuosina uppoaa kymmeniä miljardeja. Jo nyt Sipilän hallitus esittää sotilasmenojen korottamista vuoteen 2022 mennessä 40 prosenttia, 4,5 miljardiin euroon nykyisestä 2,8 miljardista. Samaan aikaan leikataan työttömiltä etuuksia, ja koulutukseen tai vanhusten, lasten ja vammaisten kunnolliseen hoivaan ei riitä rahaa.

Ilmavoimissa on seinällä jo vuosia roikkunut kuva F-35 -hävittäjästä. Se on maailman kallein ilmaan nostettava tykistölaite, joka kuljettaa paria pommia. Sotatilanteessa hävittäjät tuhotaan ensimmäiseksi. Pienen maan on mahdoton puolustautua niillä suurvallan hyökätessä ylivoimalla, kuten hyökkääjä tekee. Tänä päivänä suurvallatkin käyttävät yhä enemmän ohjuksia, raketinheittimiä ja miehittämättömiä koneita iskuissaan.

Tällä vuosituhannella käydyissä sodissa hävittäjällä on todistetusti ammuttu alas yksi hyökkääjän kone. Viimeinen koneiden ilmataistelu tunnetaan Falklandin sodasta v. 1982. Viimeisinä 50 vuotena hävittäjätorjuntojen osuus pudotuksista alivoimaisella puolella on kolme prosenttia ja ilmatorjunnan osuus 97 prosenttia, toteaa ilmatorjunnan ent. tarkastaja ev. Ahti Lappi Ilmatorjunta-lehdessä 3/2015. Ilmatorjunnan hinta on murto-osa hävittäjien hinnasta ja tekniikka kehittyy jatkuvasti.

Maailman kallein rynnäkkökone toimii vain Yhdysvaltojen teknisellä tuella, siis sen hyväksymissä operaatioissa. Silloin syntyy painetta lähteä Baltiaakin kauemmas sotimaan kriisinhallinnan nimissä. Ranska tarjoaa nyt tilaisuutta EU:n sotilaallisessa ytimessä yhtiöidensä ”puolustamiseen” entisissä siirtomaissa Afrikassa. Puolustusministeriön ylijohtaja Janne Kuuselan mukaan kokoon halutaan maaryhmä, joka tarpeen vaatiessa on halukas tekemään vaativiakin sotilaallisia interventioita. Niihin uusi hävittäjä sopii hyvin. Osaa sotilaista ja poliitikoista tositoimet houkuttelevat – muistammehan Stubbin innon Libyan pommittamiseen.

Hävittäjän todellisia kustannuksia ei tiedetä. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg hehkutti ilmavoimien komentajana kymmenen vuotta sitten Siivet-lehdessä: ”Jos F-35 hinta on 60 miljoonaa dollaria, niin rasite Suomen BKT:lle on pienempi 2020 luvulla kuin Hornetin rasite 1990-luvulla. Sitä ei ole kukaan kiistänyt.” Tämän kiisti sittemmin aika. Yhden koneen elinkaarihinta arvioidaan jo yli 600 miljoonaksi dollariksi. Ilmavoimia ei tämäkään hirvitä, vaan lelu pitäisi saada.

Kanadalle myytiin F-35 konetta, mutta uusi hallitus pisti hankkeen jäihin jatkuvasti kohoavan hinnan vuoksi: Kanadassa 65 koneen hinta-arvio liikkuu 60 miljardista dollarista ylöspäin. Valmistajalle Suomen saman kokoinen konehanke on iso bisnes, joten lobbaus, lahjonta, uhkailu ja kiristys on varmasti sakeaa.

Meille kone on iso lunnasraha kuvitellusta Yhdysvaltojen suojelusta pahassa maailmassa. Tosiasiassa Yhdysvallat ei koskaan sitoudu täysin, vaan jättää harkintavallan itselleen. Prof. Pekka Visurin mukaan se näkyy Naton peruskirjaa myöten. Tosiasiassa F-35-hävittäjän hankinta lisäisi paineita alistua jatkuvaan kuuliaisuuteen Yhdysvaltojen politiikkaan. Se olisi alistumista militarismiin, imperialismiin ja vanhanaikaiseen turvallisuusnäkemykseen.
Sillä mitä hävittäjät auttavat meitä maailmassa, jossa voi olla liikkeellä 700 miljoonaa ”ilmastopakolaista”?

Tärkeintä maanpuolustusta ovatkin ydinaseiden ja ekologisen kriisin aikakaudella rauhanaloitteet ja diplomatia. Parasta turvallisuuspolitiikkaa on hyökätä köyhyyden ja osattomuuden kimppuun korjaamalla tulonjakoa – koko maailmassa.  Siinä eivät hävittäjät auta. Sen vuoksi onkin syntynyt kampanja -Hävittäjämiljardit hyötykäyttöön https://www.facebook.com/stopF35/

Ei iskua Syyriaan

Huhtikuun 14 vuonna 2018

Sotahaukat ovat iskeneet Syyriaan ojentaakseen Assadia sotarikoksista. Tosin kemiallisen aseen käytöstä on vain ollut median kertomuksia, ei tutkittua tietoa. Isku Syyriaan on toteutettu kyseenalaisin perustein, tekemättä kunnon arviota sen vaikutuksista.

Tällä kertaa ohjusannos tuplattiin viime vuodesta noin sataan. Ne maksavat pari miljoonaa dollaria kappale. Aseteollisuus on siis jo voittanut tämänkin sodan.
”Lännen” sotahaukkoina ovat jälleen olleet Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia. Ranskan Macronilla on ongelmia lakkoliikkeen vastustaessa työehtoja heikentäviä ”uudistuksia”, ja Britannian Maylla on päänsärkynä Brexit ja alhainen suosio. Trumpin hallinto on epäsuosittu, hajanainen ja rikostutkintojen kohteena. Ulkoista vihollista siis kaivataan.

Samat maat ovat ”Syyrian ystävinä” myyneet aseita Syyrian oppositiolle yli 20 miljardin arvosta. Maltillinen oppositio on sodassa tuhoutunut ja ääri-islamistit nousseet keskeiseksi hallituksen vastavoimaksi. Maiden Nato-liittolainen Turkki miehittää kurdien demokraattista Afrinia Pohjois-Syyriassa.
Vuonna 2001 Yhdysvallat hyökkäsi liittolaisineen tekaistuin perustein Afganistaniin, vuonna 2003 Irakiin. Vuonna 2011 ajettiin Libya kaaokseen syrjäyttämällä Moammar Gaddafin hallinto. Viimeksi on Syyria ajettu sisällissotaan ja kaaokseen. Tuloksena on valtava pakolaisongelma lähialueella, pieni osa heistä on tullut Eurooppaan.

Sotimisen inhimillinen ja taloudellinen hinta on suunnaton. Talousnobelisti Joseph Stiglitz laski vuonna 2015, että Irakin sota oli maksanut Yhdysvalloille 6000 miljardia dollaria, josta valtaosa päätyi sotabisnekseen sijoittaneiden taskuun. Bisneseliitti on kyennyt johtamaan sotahaukkojen avulla politiikkaa ja tekemään jännityksen kiristämisestä ja vastakkainasettelusta normaalia politiikkaa. Iskut Syyriaan hyödyttävät asebisnestä ja pahentavat jännitystä suurvaltojen välillä. Asefirmat voivat odottaa uusia tilauksia ja osakkeenomistajat muhkeita osinkoja.

Sotimalla ei voida ratkaista Lähi-Idänkään ongelmia. Sotaa laajentamalla niitä tuotetaan lisää ja ensimmäisenä kärsii siviiliväestö, ei al Assad. On palattava neuvottelupöytään ja ryhdyttävä etsimään diplomaattista ratkaisua, tätä rauhanliike vaatii. Ydinaseiden aikana se on meidän kaikkien etu, ei kevytmielinen jännityksen kiristäminen suurvaltojen välillä. "Silmä silmästä johtaa siihen, että kohta kaikki on sokeita".